Kun tuollaista sulattavaa vaikutusta vastaan täytyy toimia oman kansallisuuden säilyttämisen nimessä, tarvitaan suomalaisia kouluja. Suuri osa lasten vanhempia ei pysty kotonaankaan säilyttämään suomalaisuutta. Kotikielenä koetetaan pitää englanninkieltä ja vanhemmat yrittävät lapsiltaan oppia tuota kieltä! Niin vähäinen on vielä kansallisuuden säilyttämisen halu suuressa osassa suomalaista siirtolaiskansaa. Moni vanhempi äänettömänä kuuntelee lapsensa halveksivaa puhetta siirtolaiskansallisuudesta.
Näin ollen varsinkin kaupungeissa ja suuremmissa työpaikoissa uhkaa suomalaisuus kokonaan hävitä, ellei sen säilyttämisestä ruveta suurempaa huolta pitämään. Maanviljelysseuduilla ei vaara ole niin suuri. Jos kansallistunto siirtolaisissa jo Suomesta lähtiessä olisi eläväksi noussut, silloin ei olisi niinkään paljo pelkoon syytä, mutta suuri osa siirtyvistä on itse kokonaan tajuamaton kansallisuuden merkityksestä. Moni kumminkin Amerikassa herää elävämpään kansallistuntoon. Ja sitä mukaa kun valistus nousee siirtolaiskansan keskuudessa, tulee kansallisuudenkin säilyminen varmemmaksi. Siihen on selviä todistuksia näkyvissä muista siirtolaiskansoista.
Amerikassa ovat suomalaiset ruvenneet jo entistä innokkaammin puuhaamaan suomalaisia kouluja, mutta suurempaa innostusta vielä tarvittaisiin.
Erittäinkin pyhäkoulutyö on papiston vaikutuksella ilahduttavasti versonut. Jokaisessa paremmin järjestetyssä seurakunnassa on toimessa pyhäkouluja, muutamissa oikein useita. Pyhäkoulujen merkitys Amerikan suomalaisten keskuudessa onkin hyvin suuri, kenties vielä suurempi kun kotimaassa. Ensiksikin Amerikan kansakouluissa ei opeteta uskontoa, ja lasten vanhemmat useinkin ovat aineellisissa puuhissaan niin kiinnitetyt, etteivät jouda antamaan lapsilleen uskonnon opetusta. Toiseksi, oikein järjestettyinä voivat pyhäkoulut puhtaasti kansallisellakin alalla paljon vaikuttaa. Käyhän opetus niissä äidinkielellä; tokihan kalliimpain asiain opetus tuolla kielellä herättää vähitellen kunnioitusta itse kieltäkin kohtaan. Muutamilla seuduilla on pyhäkouluissa ruvettu opettamaan suomenkielen sisälukuakin. Tämä on hyvin hyvä asia ja toivottavasti esimerkkiä yleisemmin aletaan seurata. Lapset, jotka arkisin ovat englanninkielisissä kouluissa, ehtivät kyllä sunnuntaina käydä suomalaista pyhäkoulua.
Suomalaisen kansakoulun pito Amerikassa ei ole oikein ottanut menestyäkseen. Paljon ei ole yrityksiä tähän suuntaan ollutkaan. Lapset, jotka käyvät englanninkielistä koulua, eivät tähän oikein ehdi, ja vanhemmat kumminkin suureksi osaksi haluavat mielellään lapsiaan englanninkielisissä kouluissa pitää, kun koulumatkat yleensä hyvin sopivat ja kun suomalaisen koulun on vaikea opetuksella ja opetusvälineillä englanninkielisen valtiokoulun kanssa kilpailla. Kumminkin suomalaista kansakoulua on menestyksellä pidetty Calumetissa. Opetusta on hoitanut kansakouluopettaja Suomesta.
Paremmin ovat onnistuneet n.s. kesäkoulut, suomalaiset pienten lasten koulut kesän aikana, jolloin englanninkielisistä kouluista on ollut loma. Tällaisissa kouluissa Calumetissa, Hancockissa ja muuallakin on ollut lukuisasti oppilaita.
Enimmän kumminkin toivotaan, ja on syytäkin toivoa, suomalaisten suurimmasta koulupuuhasta Amerikassa, Suomisynoodin alkuunpanemasta ja johtamasta Suomiopistosta.
Jo kun Suomisynoodi perustettiin pantiin sen yhdeksi tarkoitusperäksi koettaa saada suomalainen korkeakoulu toimeen. Ja alusta pitäen on se sitä puuhannut, vaikka, ajan kuluessa puoluetaistelussa, on puuha vaan hiljalleen edistynyt.
Suurin osa Amerikan yliopistoista ja kolledsheista kuuluu kirkkokunnille. Unioonilla ja eri valtioilla on vaan muutama oma yliopisto. Hallitus ei raha-avuillakaan kannata noita yksityisiä oppilaitoksia. Esimerkin vuoksi mainitsen, että lukuvuodella 1895—96 oli Yhdysvalloissa olevilla yliopistoilla ja kolledsheilla tuloja kaikkiaan lähes 18 miljoonaa dollaria, josta Unioonin eri valtioiden ja kaupunkikuntain antama osa teki vaan vähän päälle 3 1/2 miljoonaa dollaria. Yleensä nuo oppilaitokset kannatetaan lahjavaroilla ja pääasiallisesti kirkkokuntain toiminnalla.
Amerikan luterilaisten opistoista mainitsen vaan ruotsalaisen Augustanasynoodin oppilaitoksen Augustanakolledshin, joka on Rock Islandissa Illinoisissa. Hyvin pienellä alulla tämä perustettiin 1860-luvulla ja tuli täydelliseksi kolledshiksi (lyseoksi) v. 1876. Nyt on siinä yli puolentuhatta oppilasta ja kolmattakymmentä opettajaa. Siinä on nyt paitsi valmistavaa osastoa: 1) liikemiesosasto, jossa opetetaan kaikellaisille liikealoille; 2) musiikkiosasto, jossa valmistetaan lukkareja, urkunisteja ja soittotaiteilijoita; 3) taideosasto, jossa opetetaan piirustusta, maalausta y.m.; 4) normaaliosasto koulunopettajien valmistamiseksi; 5) kolledshiosasto yleistä tieteellistä pohjasivistystä varten; ja 6) pappisseminaari.