Tämä oppilaitos, jossa on puolenkymmentä suomalaistakin ollut opiskelemassa, on mallina Suomiopistolle, joka on vasta aivan pienessä alussa.
Suomiopiston ohjesääntö hyväksyttiin synoodin kirkolliskokouksessa v. 1896 ja samana syksynä alkoi koulu ensimmäisellä luokalla. Opiston suunnitelma on samantapainen kun Suomen klassillisissa lyseoissa. Kurssi on tarkoitettu seitsenluokkaiseksi ja sen lisäksi tulee olemaan jumaluusopillinen seminaari kahdessa osastossa.
Sitä mukaa kun varat myöntää laitetaan muita osastoja.
Opiston, jossa on nyt jo kolme luokkaa, johtajana toimii pastori J. G. Nikander. Lukuvuonna 1897—98 oli opistolla tuloja entisen kassan kanssa doll. 4,091: 49 ja menoja doll. 3,350: 02.
Opistorakennusta on kauvan aikaa puuhattu ja on koetettu saada maalahjoituksia amerikkalaiselta taholta. Useita lahjoituksia on ilmoitettukin, mutta lahjoittajat ovat syystä ja toisesta aina peräytyneet lupauksissaan. Nyt vihdoin on ostettu maa Hancockissa ja sinne rakennus aikoinaan tullee. Suurella melulla lähdettiin alussa liikkeelle, kerran jo puuhattiin 60,000 dollarin rakennusta, mutta vihdoin on laskeuduttu lennosta alemmas, maanpinnalle. Ensin melkein koko Amerikan suomalainen kansa oli innostunut asiaan, mutta sittemmin puoluetaistelussa on monen mielet kylmenneet. Mutta toivottava on, että kun puoluehurjuus laimenee, asia pääsee vakaisesti edistymään ja saapi taas Amerikan suomalaisen kansan enemmistön kannattajakseen.
Suomiopisto ansaitsisi yleistä kannatusta ollen ainoa suuremman opinahjon puuha Amerikan suomalaisten keskuudessa. Kun se pääsee täyteen vaikutukseensa, on siitä paljonkin toivoa Amerikan suomalaisten valistajana ja kansallisuuden säilyttäjänä. Sieltähän lähtee siirtolaiskansalle sikäläisiin oloihin täydellisesti perehtyneitä opettajia. Se toki vielä kerran pystynee lopettamaan tuon alituisen papinpuutteenkin, joka siirtolaisten keskuudessa nykyään vallitsee.
Paljon tullaan vielä kysymään kannatusta, ennenkun Suomiopisto täydellisenä toimii. Sen vuoksi tarvittaisiinkin suurta yksimielisyyttä Amerikan suomalaiselta kansalta sitä kannattaessaan Erittäinkin pitäisi kaikkien kansallisuuden säilyttämisen ystävien liittyä opiston kannattajiin.
Raittiusriennot.
Katsellessamme suomalaista asutusta Amerikassa lukija varmaan huomasi yleisen piirteen siirtolaisten elämästä. Ensi aikoina suomalaiset yleensä tekivät itsensä tunnetuiksi suuren juoppouden kautta. Raakaa elämää vietettiin kapakoissa, sinne ansiot kulutettiin ja siellä mässättiin. Kaikissa suomalaisissa pesäpaikoissa on tuo ollut ensimmäinen kehityskausi. Se on levittänyt maineen Amerikan suomalaisten suuresta juoppoudesta ei ainoastaan toiskielisten keskuuteen, vaan Suomeenkin. Syrjäinen ei ole vielä oikein ehtinyt havaitakaan, että suuri muutos on viimeisen vuosikymmenen ajalla siirtolaisissamme tapahtunut.
Työkuntoisuudessa suomalaiselle muista kansallisuuksista harva, tuskin yksikään voi vertoja vetää. Se on yleensä havaittu Amerikan suurissa työpaikoissa, joissa eri kansallisuudet ovat olleet tilaisuudessa kilpailemaan. Amerikkalaiset työnjohtajat ovat usein vakuuttaneet: "Suomalainen olisi mailman paras työmies, jos hän vaan ei joisi." Siinä on kansallisuutemme hyvä ja paha puoli, mitkä amerikkalainen on huomannut. Suomalainen on sitkeä ja kestävä kovassa työssä, missä ruumiinvoimia tarvitaan. Mutta työssä, missä vaaditaan sukkeluutta ja kekseliäisyyttä, ei suomalainen ylipäänsä muunkielisiä voita. Ovat myös amerikkalaiset koettaneet väittää, että kaivannoissa tulee tapaturmia suomalaisten osalle suhteellisesti enemmän kun muille. Miten sitte lienee?