Paljon vieläkin juodaan Amerikan suomalaisten keskuudessa, mutta nyt jo on väärin siirtolaiskansaamme yleensä siitä paheesta syyttää. Raittiusharrastus on Amerikan suomalaisten joukossa elävämpi kun mitä se on kotimaassa, jopa lienee suhteellisesti elävämpi kun missään muussa kansallisuudessa.
Suomalainen siirtolainen on lähtenyt Amerikkaan ansaitsemaan rahoja palatakseen sitte takaisin kotimaahan. Ja säästäväiselle, kunnollisesti elävälle ihmiselle Amerikka kyllä tarjoo tilaisuuksia. Mutta tietysti säästäminen ei onnistu, jos ruvetaan kapakkaa pitämään kotina. Siirtolaisten juopotteleminen on kokonaan vastoin sitä päämäärää, jonka saavuttamiseksi on lähdetty Amerikkaan. Mutta oudot olot ja vapauden käsittäminen väärin ainakin alussa tahtovat johtaa harhaan. Monella siirtolaisella yksinäisyydenkin tunne, kun omaiset ovat kaukana "vanhassa maassa", johtaa etsimään seuraelämää kapakasta, missä ystävällisesti otetaan vastaan rahoja omistava kielentaitamatonkin.
Kun amerikkalainen kapakka tuli tutuksi ja suosituksi olinpaikaksi suomalaisille, rupesivat vähitellen jotkut omat kansalaisetkin pitämään sellaista. Ne olivat suomalaisten ensimmäisiä omia liikeyrityksiä ja menestyivätkin aineellisesti hyvin. Niitä tervehdittiin kansalaisten kesken riemulla, kansallisella ylpeydellä.
Ja että naisetkin niissä houkuteltaisi käymään, laittoivat kapakoitsijat perähuoneisiin tanssiaisia. Ensin tanssittiin harvemmin, sitte melkein joka ilta. Muuta ohjelmaa ei ollut kun huonoa tanssimusiikkia. Miehet ja naiset joivat olutta, kelpasipa väkevämpikin. Voidaan ajatella miten kurjaksi elämä noissa kapakkatansseissa muodostui. Kapakka turmeli miehet ja nuo tanssit turmelivat naiset. Moni suomalainen nainen on kurjuuteen joutunut niissä, moni kunniansa menettänyt ja elämänsä onnen turmellut.
Ei ole ihme, että ajattelevammat rupesivat tuumimaan parempaa, kun näkivät, että tuota menoa käyden uhkaa perikato koko siirtolaiskansaamme. Amerikka ei vastannutkaan nimeään. Rahoja kyllä tuli, mutta ne kuluivatkin jäljettömiin. Omaiset kotona saivat olla puutteessa, ja puutepa tuo kulki ansiomiehenkin kintereillä. Ruokataloihin jäi syönnökset maksamatta. Moni turvautui karkailemiseen, söi niin kauvan kun velaksi syötettiin ja sitte hiljaa poistui paikkakunnalta jatkaakseen elämäänsä samalla tavalla. Suomalainen rehellisyys joutui saduksi.
Asiat olivat niin huutavan huonolla kannalla, että pakko käski perustamaan raittiusseuroja, liittymään säännölliseen taisteluun viinatulvaa vastaan.
Tunnetusti ensimmäinen suomalainen raittiusseura perustettiin Hancockissa helmikuun 22 p:nä v. 1885. Norjalaiset olivat paikkakunnalla jo ennen ryhtyneet raittiustyöhön, perustaneet raittiusseuran, joka paikallisseurana liittyi suureen skandinaavialaiseen goodtemplariyhdistykseen. Suomalaisiakin yhtyi tähän seuraan ja sitte pian opittuaan seurajärjestykseen laittoivat oman seuran, Pohjantähden, joka myös liittyi goodtemplareihin.
Liike rupesi pian levenemään muihinkin suomalaisiin pesäpaikkoihin. Herättiin kun pahasta unesta ja uusi aamu näytti koittavan. Republicissa oli silloin jo paljon suomalaisia ja juoppouskin oli suuressa vauhdissa. Sielläkin oli muutamia suomalaisia kansalaisen J. H. Jasbergin johtamana liittynyt "Klippa"-nimiseen ruotsalaiseen raittiusseuraan. Kun siellä tuntui olo vieraalta, vaikka ystävällisiä okiinkin, rupesi Jasberg ja hänen ystävänsä Iisak Sillberg perustamaan omaa suomalaista seuraa. Se syntyi nimellä Onnen Aika elokuun 2 p:nä 1885.
Calumet, jonka suomalaiset ovat aina innolla kilpailleet muitten paikkakuntain rientojen kanssa, sai oman raittiusseuran, Hyvän Toivon, syyskuun 7 p:nä samana vuonna.
Alku raittiustyölle oli pantu. Sitä nopeasti seurasi kaunis jatko. Selvästi näkyi, että aate oli jo kauvan kytenyt kansalaisten rinnoissa, vaan nyt vasta se ilmiliekkiin pääsi. Suitsutuksia nousi kaikkialla. V. 1886 perustettiin Ishpemingissä Väinö, Atlanticin kaivannolla Aura, Towerissa Minnesotassa Pohjan Leimu, Ironwoodissa Valo ja Lead Cityssä Dakotassa Iltahetki. Seuraavana vuonna syntyi yhä useampia raittiusseuroja: Tarrytownissa New Yorkissa Armonlähde, Perryssä Dakotassa Kansan Onni, Carbonissa Wyomingissa Lännen Rusko, Astoriassa Suomi, Bessemerissä Kaiku ja Duluthissa Toivontähti.