Se riitaisuus, mitä raittiustyössä, kuten muissakin yhteispyrinnöissä vielä vallitsee, toivottavasti vähenee sitä mukaa kun kehitytään. Se lienee ohimenevää, murrosajan tuotetta. Alutta nytkin jo näkyy, että Amerikan suomalaiset pyrkivät innolla edistymään hyvässä. Ansaitkoot siitä kiitoksen tunnustuksen muulta Suomen kansalta!
Työväenkysymys.
Amerikan suomalaiset ovat työkansaa, sen keskuudesta lähteneet ja sellaisina elävät. Siis luokkajakoa herra- ja työmiesperusteella ei siellä todellisuudessa ole. Kaikilla on samallaiset vapaudet ja oikeudet. Toinen ei voi toistaan sortaa minkäänlaisten ennestään asetettujen etuoikeuksien nojalla. Kumminkin koettavat muutamat Amerikan suomalaiset lehdet tekemällä tehdä jonkunlaista luokkajakoa puoluekysymyksen perusteella. Ne ovat kernaat "herroiksi" luokittamaan ne, jotka kannattavat Suomisynoodia ja Veljeysseuraa. Muu osa on sitte muka tuota varsinaista työväkeä, oikeata Amerikan suomalaista kansaa.
Tuollainen jaoittelu on järjetöntä ja nähtävästi tehty vaan puoluekiihkon ylläpitämiseksi. Työkansa on varsinainen aines kummallakin puolen, ehkäpä löytyy herroja ja narrejakin molemmissa ryhmissä.
Kansalla on ohjakset käsissään Amerikassa yleensä ja myös suomalaistenkin riennoissa. Mutta kuten vielä Amerikankin kansassa vallitsee kypsymättömyyttä tuon vallan pitämiseen kokonaan käsissään, samoin vielä suuremmassa määrässä saattaa nähdä kypsymättömyyttä olevan Amerikan suomalaisissa. Annetaan liian paljon valtaa johtajille ja niiden itsekkäitäkin kädenviittauksia totellaan. Tätä on havaittavana siirtolaistemme jokaisessa puolueessa.
On luonnollista, että kun Amerikan suomalaiset ovat yleensä työkansaa, ei heillä itse työväenkysymyksessä suurta erimielisyyttä ole. Löytyy kyllä joukossa muutamia sosialisteja, mutta harvalukuiset ne ovat, ja aatteensa, ovat imeneet jo työskennellessään jossakin Euroopan suurkaupungissa. Yleensä ovat Amerikan suomalaiset maltillisia ammattiunioonien suosijoita. Sillä tavalla katsovat he työväenasian parhaiten tulevan suoritetuksi. Nuo unioonit eivät vielä ole esiintyneet erityisenä valtiollisena puolueena, vaan ovat kulkeneet vaaleissa milloin demokraattien, milloin republikaanien kannattajina, suomalaiset kumminkin kannattaen melkein yksinomaan viimemainittua puoluetta.
Amerikkalaisiin ammattiuniooneihin suomalaiset enimmäksi osaksi kuuluvat. Kaivantomiehillä on paikoin hyvinkin vahvat yhdistyksensä ja suomalaiset niihin ottavat osaa. Mutta missä työlakon tai muun takia on uniooni hajaantunut, siellä tietysti ei ole suomalaisilla paremmin kun muunkielisilläkään järjestettyä yhteyttä.
Kumminkin useissa paikoissa, missä amerikkalaiset työväenjohtajat nostaakseen omaa mainettaan tai päästäkseen mahtavampaan asemaan koettavat unioonia joutavilla tekosyillä sotkea tekemään työlakkoja tai muita mielenosoituksia, ovat suomalaiset asettuneet tällaista jyrkästi vastaan. Heidän mielestään vakava vähempipalkkainenkin työ on rettelöitä parempi. Mutta kun sitte syntyy työlakko, eivät suomalaiset siitä ole poissa. Uskollisesti kannattavat he yhteiseksi tullutta asiaa. Näin on ollut suurenkinlaisia työlakkoja, kuten Harborissa, Michiganin rautaseudulla, Wyomingissa ja Coloradossa, Astoriassa ja Californian punapuuseuduilla. Näissä ovat suomalaiset olleet lakkolaisten etupäässä, herättäneet suurta huomiota vakavuutensa ja päättäväisyytensä takia. Useassa paikassa ovat juuri he vaikuttaneet siihen, että lakot ovat onnellisesti päättyneet.
Mutta, ikävä kyllä, löytyy suomalaisia "skäbejäkin" (lakkolaisten sijalle työhön meneviä). Pennsylvanian kaivannoille on sellaisia kuletettu New Yorkista. Ne ovatkin olleet vielä Amerikan työväenelämään tottumattomia.
Suomalaiset käsityöläiset kaupungeissa kuuluvat yleensä ammattiuniooneihinsa, kun vaan sellaisia on. Tähän ei vaikuta ainoastaan aatteellinen työväenasia, vaan oma persoonallinen etukin. Työväenyhdistykset ovat paikoin niin vaikuttavia, että suurempiin työpaikkoihin ei saa ottaa muita kun uniooneihin kuuluvia miehiä. Senpätähden suomalaisetkin unioonien kautta voivat päästä parempiin ja vakavampiin työpaikkoihin. Unioonit tavallisesti määräävät palkan, millä uniooninmies saa tehdä työtä. Tässä suhteessa kumminkin muutamissa ammateissa suomalaiset kuten muunkielisetkin menettelevät unioonia vastaan petollisesti: huonompina työaikoina salaa tekevät työtä allekin unioonin palkan.