Tähän asemaan on ne saattanut saksalaisten suurilukuisuus. Mutta muilla siirtolaiskansoilla ei olekaan sellaisia lehtiä. Skandinaavialaiset lehdet ovat jo kokonaan toista maata. Ne ovat kuvaavimpia varsinaisista siirtolaislehdistä. Niiden lukijakunta ei ole pysyvä ja sen vuoksi ovatkin ne ikäänkun välitysajan sanomalehtiä, hätävaroja. Siirtolainen, joka ei vielä osaa tarkemmin englanninkieltä, pitää niitä päälehtinään, mutta kun tottuu saamaan asioista selvän suurissa englanninkielisissä lehdissä, hylkää hän nämä tahi pitää niitä sivulla, enemmän vaan huvitavarana. Sen vuoksi ne lehdet täyttävätkin ainoastaan vajanaisesti varsinaisen sanomalehden tehtävän. Uutisia (paitsi tietoja vanhasta maasta) on niissä vähän ja nekin kokonaan lyhyessä, yleiskatsauksen muodossa. Sen sijaan on niissä paljon kertomus- ja romaanilukemista. Tavallisesti ilmestyvätkin ne vaan kerran viikossa, silloin kyllä isokokoisina. Seikkaperäiset uutiset niissä vanhenisivat sellaiselle, joka voi englanninkielisiä päivälehtiä seurata. Harvoja poikkeuksia tästä yleisyydestä löytyy. Norjalaisilla on kaksi päivälehteä, joista Chicagossa ilmestyvä "Skandinaven" on suurin ja huomattavin koko skandinaavialaisessa siirtolais-sanomalehdistössä. Siinä on uutisetkin seikkaperäisesti esitettyinä.
Ruotsalaisilla siirtolaisilla, vaikka heitä onkin hyvin paljon, ei tietääkseni ole yhtään päivälehteä. Suurimmat, suosituimmat ja tunnetuimmat ovat Chicagossa ilmestyvät viikkolehdet "Svenska Tribunen", "Gamla och Nya Hemlandet", "Svenska Amerikanaren" ja "Svenska Kuriren". Sisällöltään ovat ne enemmän romaani- kun uutislehtiä. Päivänsankarien kuvat niissä kyllä on ja lyhyet yleiset uutiset, mutta siinä kaikki, mitä varsinaiseen sanomalehden alaan kuuluu. Enin osa toimitustyötä tehdään sakseilla. Romaaniosasto on melkein yksinomaan Ruotsissa ilmestyneiden kirjain uudestaan painamista.
Näitä lehtiä leviää niiden oman ilmoituksen mukaan kutakin kahdenkymmenen, jopa kolmenkinkymmenen tuhannen painoksessa. Tilaushinta on 1 1/2 ja 2 dollaria vuodessa. Minneapolin suurellainen ruotsalainen viikkolehti "Svenska Amerikanska Posten" maksaa vaan yhden dollarin.
On vähän omituista ja Amerikan siirtolaisten oloja kuvaavaa, että tuollaisesta menekistä huolimatta lehtien isännistöt panevat hyvin vähän arvoa itse lehden omintakeiselle sisällölle. Sen sijaan lehden "bisnespuoli", tulojen hankkiminen, toimitetaan suurella tarkkuudella. Yksi, tai korkeintaan kaksi henkilöä on pitämässä toimituksesta huolta, mutta tilausten, ilmoitusten y.m. tulolähteitten kerääjäin kaarti on hyvin suuri.
Jos vertaamme ruotsalaista ja suomalaista siirtolaissanomalehdistöä toisiinsa, huomaamme eron jotenkin suureksi, vaikka on yhtäläisyyksiäkin olemassa. Arvostelussa jääpi suomalainen sanomalehdistö paremmalle puolelle. Monessa suhteessa on se etevämpi ruotsalaista. Ensiksikin suomalaiset siirtolaislehdet vastaavat paremmin varsinaisen sanomalehden tarkoitusta. Kokoonsa nähden seuraavat ne suurella valppaudella mailman tapahtumia. Saksia käytetään hyvin vähän, usein ei ollenkaan muuta kun mikä koskee Suomen uutisia ja asioita. Oikein kilpaillaan omatakeisilla kirjoituksilla. Novellitkin ovat joko alkuperäisiä tai lehteä varten erityisesti käännettyjä. Ja vielä ovat suomalaiset lehdet huomatut kansallisesta ohjelmastaan. Artikkelit ovat melkein yleensä päivänkysymyksistä siirtolaisten omassa keskuudessa, kirjoitellaan edistysharrastuksista ja niitä koetetaan parhaan ajatuksen mukaan oikeaan ohjata. Ja kun mielipiteet eivät satu yhteen, niistä sitä sitte riidellään. Ruotsalaisissa siirtolaislehdissä ei tällaisia artikkeleja siirtolaisten omista edistyskysymyksistä ole juuri ollenkaan. Jo tämänkin vuoksi suomalaiset lehdet ovat lukijakunnalleen rakkaampia ja läheisempiä kun ruotsalaiset.
Mutta on suomalaisissakin lehdissä se huomattavana, että niissä pidetään enemmän huolta lehden liikepuolen hyvästä hoitamisesta kun kunnollisesta sisällöstä. Sivuasia on se miten oivallisia kirjoituksia lehdet sisältävät, kunhan ne vaan saadaan hyvin leviämään.
Tähän vaikuttaa osaksi olosuhteiden pakko, osaksi Amerikan yleinen liikesuunta. Täytymys on Amerikan suomalaisissa lehdissä vähentää kustannuksia niin paljon kun suinkin. Ei siinä tarvitse olla syynä omanvoiton pyynti, sillä sanomalehdet voivat aineellisesti hyvin edistyä ainoastaan kovalla työllä. Vaikka lehteä paljon leviää, ovat tulot kumminkin pienenlaiset. Lehden levittämisen kiihkossa on ruvettu antamaan sitä velaksi. Kun suomalaiset ovat hyvin muuttelevaa väkeä eivätkä velaksi saatua tavaraa osaa oikein arvostella, jääpi koko joukko tilauksia maksamatta. Tässä kyllä suojelee sanomalehtiä Amerikan laki. Jokainen, joka postissa ottaa vastaan lähetetyn lehden, on lain mukaan velvollinen maksamaan tilaushinnan, vieläpä silloinkin vaikka ei ole lehteä tilannutkaan. Mutta saatavien periminen tuon lain nojalla ei käytännössä tahdo soveltua. Pikku perimysten hakeminen sieltä täältä tulee kustannuksilleen liian kalliiksi. Vasta aivan äsken ovat lehdet tehneet päätöksen velkatilauksien lopettamisesta.
Vielä on Amerikan suomalaiset lehdet skandinaavialaisiakin siirtolaislehtiä huonommassa asemassa ilmoitustulojen suhteen. Tulot ilmoituksista eivät ollenkaan vastaa esimerkiksi Suomen lehtien samoja tuloja. Ja ilmoituksia on vaikea saada, kun on suomalaisia liikkeitä liian vähän ja suomalaiset niin hajallaan, etteivät muunkielisetkään liikemiehet katso maksavan vaivaa niitä varten yleisemmin ilmoittaa.
Tämän vuoksi, ja kun vielä ottaa huomioon, että työpalkka yleiseen on Amerikassa verrattuna esimerkiksi Suomeen kalliinlainen, ei lehdillä ole tavattomat tulot, vaan tullakseen toimeen täytyy kustannuksia pitää niin alhaalla kun suinkin. Ja kun yleensä latomisessa sekä paperissa ei voi vähennystä tehdä, täytyy säästämisen käydä pääasiallisesti toimitusvoimain kustannuksella. Tarkaten tätä ei ole syytä suuresti moittia, vaikka Amerikan suomalaiset lehdet eivät olekaan mallikelpoisesti toimitettuja.
Myöskin tästä, erittäinkin ilmoituskannatuksen vähyydestä, johtuu, ettei Amerikan suomalaisten keskuudessa tiheämmin kun kerran viikossa ilmestyvät lehdet ole ottaneet oikein menestyäkseen. Lisäsyynä vielä on hankaluus postintoimittamisessa. Postimaksu on kyllä halpa, yksi sentti naulalta, mutta jokaisessa lehdessä täytyy olla osoite, minne se on menevä. Postitoimistot eivät ole minään sanomalehtien asiamiehinä.