Nopeasti kasvavan liikkeen vuoksi tuli Harbor hyvin kuuluksi työpaikaksi, joten keväisin suuret joukot siirtolaisia tulvasi Harboriin. Ennen muuttaneiden kehoituksista suomalaisetkin suuntasivat kulkunsa sinne. Kuten jo mainittu, pysyväisesti eivät kumminkaan kaikki jääneet Harboriin, vaan sieltä kautta kulki suuri osa siirtolaistulvasta länteen. Usea hyvänä työnaikana kesällä ansaitsi rahoja ja syksyllä muutti muualle työnetsintään. Suomalaisten vakaantumiselle Harborin asutuksessa on tämä ollut suurena haittana. Tavallisesti ne, jotka perhesuhteiden vuoksi eivät niin helposti ole päässeet muuttelemaan, ovat pysyväisemmin jääneet sinne asumaan. Harvemmin on tapahtunut, että Harboriin olisi muualta kun suorastaan Suomesta kansalaisiamme muuttanut.
Vuoden 1884 paikoilla nousi suomalaisten luku Harborissa kesäisenä aikana noin pariin sataan henkeen. Kymmenen vuotta myöhemmin nousi kansalaistemme luku lähemmäs tuhat henkeä, kesäisinä aikoina yli senkin. Nykyisin on suomalaisten lukumäärä paikkakunnalla noin puolitoista tuhatta henkeä. Viime vuosina on suomalainen asutus koko lailla vakaantunut. Oma talo on Harborissa noin 50 suomalaisella perheellä.
Pari vuotta sitte muutti useita kymmeniä suomalaisia Erieen, kun siellä alkoi suuremmat työt ja suomalaiset saivat sinne oman työnjohtajansa. Myös Conneautiin (Jesteriin) ja Fairportiin on aina joitakin suomalaisia Harborista muuttanut.
Tokkatyö Harborissa ei ole kevyttä. Kesän ajalla puretaan rautamalmia ja lastataan kivihiiliä laivoihin. Talven ajalla lastataan rautamalmia rautatievaunuihin kesällä nostetuista malmivarastoista. Heikompivoimaiset miehet eivät kestä tätä työtä. Malmin purkauksessa on työ hengenvaarallistakin. Miehet luovat rautamalmia "poketeihin" juuri sen alla, mistä nostotelineet nostavat "poketit" ylös. Usein tapahtuu loukkauksia ja moniaat suomalaiset ovat henkensäkin menettäneet.
Hyvän työkykynsä takia ovat suomalaiset tulleet suosituiksi tässä työssä. Ansiot ovat kesällä hyvinkin hyvät, joten säästäväiset ovat voineet koota talteenkin.. Suomeen on suuria summia rahoja lähetetty Harborista, mutta ainakin entisinä aikoina olisi enemmän voinut ja pitänyt lähettää. Silloin oli juoppous ja raaka elämä mitä nurjinta. Nyt ovat olot paljon muuttuneet.
Käsityöläisinä on muutamia suomalaisia, samoin kauppa-alalla. Huomatuimmassa asemassa on kauppias J. Kinnunen, joka tekee suurinta liikettä Harborissa, otettiinpa sitte minkäkieliset liikemiehet tahansa huomioon.
Harborin suomalaisten yhteispyrinnöistä, seurakunta- ja raittiusharrastuksista kannattaa erityisesti puhua, sillä ne ovat ikäänkun kuvauksena, miten kehitys hyvään päin tapahtuu kelvollisen johdon ja kansan oman heräämisen kautta Amerikan suomalaisten keskuudessa. Harborin suomalaisten elämä on kurjaa kurjemmasta muuttunut verrattain siistiksi lujan henkisen työn ja taistelun kautta.
Ensi vuosina ei mitään seurakunnallisen elämän harrastusta näkynyt Harborin suomalaisilla. Tuskinpa silloin kenenkään mieleen johtui ajatustakaan, että suomalaisilla vielä löytyisi järjestetty evank. luterilainen seurakunta Harborissa. Kun minkäänlaista paremman elämän opetusta silloiset suomalaiset eivät saaneet, arvaa helposti minkälaiseksi elämä vähitellen muuttui. Juominen ja sitä seuraava irstainen elämä lopetti melkein kaiken siveellisyyden. Kun ottaa huomioon, että muittenkaan kansallisuuksien elämä ei ollut mallikelpoinen, niin ei ole ihme että suomalaisetkin vähitellen kehittyivät ja tottuivat raakalaiselämään. Surkeita kuvauksia ja kertomuksia levisi siihen aikaan Harborista. Ne siirtolaisten perheiden jäsenet, jotka seurasivat sanomalehdistä oloja Amerikassa, oikein kammoksuen ajattelivat Harboria ja toivoivat, ettei vaan "isä olisi Harborissa".
Kun asukkaat Harborissa ovat melkein yksinomaan siirtolaisia useasta eri kansallisuudesta, tahtoi usein syntyä rettelöitä kansallisuuksien kesken. Veriset tappelutkaan eivät olleet aivan harvinaisia. Ne olivat olevinaan kansallisuustaisteluita kunnian laakereiden saavuttamiseksi, mutta suurimpana syynä niihin kumminkin oli juoppous ja raaka elämä. Ruotsalaiset ja suomalaiset olivat näissä tappeluissa aina yhtä poikaa.
Vaikka kansalaistemme elämä silloisena aikana näyttikin täydelliseltä raakalaiselämältä, löytyi joissakin vielä taipumusta miettimään sielunkin tulevaisuutta. Kotimaassa saatu kristillinen kasvatus ei ollut vielä tykkänään siementänsä kadottanut. Kun pastori Backman v. 1881 kävi Harborissa, niin paljo suomalaisia riensi häneltä neuvoa saamaan. Past. Backmanin käynti ei jäänyt vaikutuksetta. Useissa suomalaisissa heräsi halu saada omakielinen pappi Harboriin. Seuraavana vuonna kutsuivatkin he Rock Islandin ruotsalaisessa Augustana Collegessa opiskelevan kansalaisemme J. J. Hoikan kesäloman ajaksi papillisia toimituksia tekemään. Parina vuotena kesän ajoilla toimi hän Harborissa, mutta sitte kun hän vihittiin papiksi, muutti hän pian Astoriaan. Sitte toimitti useita vuosia papillisia toimituksia seikkailija J. W. Lähde. Vähän aikaa toimi Harborissa pappina eräs toinenkin kulkusaarnaaja, joka myös oli saanut papiksivihkimyksen jossakin toiskielisessä synoodissa.