Samaan aikaan sattui toinen tärkeä seikka. Suomisynoodin ensimmäinen yleinen kirkolliskokous pidettiin maaliskuulla 1890. Tämän puuhan vaikuttavimpana miehenä oli ollut juuri Eloheimo, vaan häntä ei Siinä tilaisuudessa valittu esimieheksi.
Heti yleisen kirkolliskokouksen jälkeen oli Calumetin seurakunnalla kokous, jossa oli kysymyksenä liittyykö seurakunta Suomisynoodiin. Siinä tilaisuudessa esiintyi Eloheimo niin käskevänä ja komentavana, että melkein kaikki kokoukseen tulleet poistuivat. Heti sen jälkeen ne käskivät pyyhkiä nimensä pois kirkon kirjoista.
Silloin näki John Ekman ajan tulleeksi kostaakseen Eloheimolle ja samalla pannakseen jotakin vastapainoa äsken perustetulle Synoodille. Hän keräsi suosijansa oopperahuoneeseen, jossa suurella pauhinalla julistettiin, että nyt on perustettu "Kansallisseurakunta", josta sittemmin on niin usein kuultu.
Muutamia kuukausia myöhemmin täytyi Eloheimon muuttaa kannatuksen puutteessa Ironwoodiin, jossa alkoi hänen vieläkin suurempi harhailemisensa, josta tuonnempana puhutaan.
Calumetin evank. lut. seurakunnasta jäi kuitenkin kantajoukko jälelle, joka liittyi lujasti Suomisynoodiin. Ne möivät 500 dollarista kirkko-osansa sille "kansallisseurakunnalle" ja alkoivat puuhaella oman kirkon rakentamista. Se oli rohkein yritys, mitä vielä mikään suomalainen seurakunta on Amerikassa tehnyt, kun niin pieni joukko uskalsi ruveta 500 dollarilla kirkon rakennukseen, joka tuli maksamaan 6,000 dollaria ja josta enää kuudesosa on velkana. Kirkon paikan lahjoitti Calumet & Hecla yhtiö ja antoi vielä 500 dollaria rahaa. Rakennus alotettiin syksyllä 1891 ja seuraavan vuoden lokakuussa oli valmis vihittäväksi. V. 1897 hankittiin siihen kirkkoköörin toimella 800 dollarin arvoiset piippu-urut, joista ei ole mitään velkaa.
Pastori Nikander hoiti vieläkin tätä seurakuntaa, pitäen kirkonmenoja kahdesti kuukaudessa. Jäsenluku pysyi pienenä, mutta niiden joukossa oli uhraavia jäseniä. Seurakuntalaiset alkoivat aina enemmän ikävöidä varsinaista pappia, senkin vuoksi että jäsenluku lisääntyisi. Viimein saivat he Amerikkaan lähtemään nuoren papin, E. W. Hynnisen, kotoisin Joroisista. Hän saapui Calumetiin kesällä 1893. Ollen miellyttävä luonteeltaan sai hän seurakunnan vähitellen kasvamaan. Vaikka hän oli seurakuntalaistensa suuressa suosiossa, niin hän ei oikein hyvin olostunut outoihin oloihin. Niinpä hän haki kotipitäjäseensä kansanopiston johtajaksi ja pääsi sinne, lähtien Calumetista keväällä 1895.
Nyt oli Betlehemin seurakunta, joksi sitä nyt oli ruvettu nimittämään, taas papitta ja pastori Nikander hoiti sitä väliaikaisesti. Kesällä 1896 kutsui seurakunta opettajaksensa nuoren pappismiehen J. H. Kampin Massachusettsista. Hän voitti seurakuntalaistensa yleisen suosion ja äänivaltaisten seurakunnanjäsenten luku karttui puoleenkolmatta sataan, jota pidetään noissa oloissa jo isonlaisena seurakuntana. Hänen tultuansa liittyi parikymmentä seurakunnan jäsentä yhteen, pannen kukin 50 dollaria, ja rakensivat kirkon vierelle sievän pappilan, joka vuokrataan papille, sillä ehdolla että niin pian kun pappila on maksanut vuokralla rakennuskulut, he lahjoittavat sen seurakunnalle. J. H. Kampi näytti olevan hyvällä alulla saavuttamaan luottamusta, mutta kesällä 1898 seurakunnan vanhimmat saivat selville, että hänen siveellinen kantansa oli rappiolla, ja pyysivät hänen poistumaan seurakunnasta. Hän lähti silloin karkaamalla Calumetista, jättäen perheensä ja velkoja jälkeensä.
Calumetin kansallisseurakunta, jolla oli kolmasosa vanhaa kirkkoa, sai muutakin näkyvää muotoa, sillä A. L. Heideman Calumetiin tultuaan alkoi toimittaa papillisia toimituksia siinäkin seurakunnassa. V. 1896 alkoi seurakunta puuhaella itselleen ensimmäistä varsinaista pappia ja siksi tuli — J. W. Eloheimo. Hän, "Amerikan suomalaisen kirkon piispa" oli tullut niin ahtaalle Ironwoodissa, että tarjoutui entisille potkijoillensa papiksi ja sai heiltä kutsumuksen siihen toimeen. Eloheimon tultua on se seurakunta rakentanut sievän pappilan ja aivan nykyisin on alotettu kookkaan kirkonkin rakennusta Calumetissa.
Quincyn mäellä Hancockissa on ollut apostolisluterilaisilla pieni kirkko jo parikymmentä vuotta. Siellä ovat saarnanneet milloin mitkin saamamiehet. Pari vuotta sitte panivat alkuun apostolisluterilaiset homman suuremman kirkon rakentamiseksi. Juuri näihin aikoihin on heillä valmistunut kirkko Hancockin kaupungissa ja on se varmaankin heidän suurin kirkkonsa Amerikassa, sanotaan maksavan ainakin 5,000 dollaria. Kokouksia pitää siinä A. L. Heideman.
Olen nyt viivyttänyt lukijaa ehkä liiankin kauvan Calumetin ja yleensä Kuparisaaren seurakuntain kehityksen tarkastelussa. Lyhyesti, ainoastaan pääpiirteissään on ne vaiheet käyty läpi, vaan jo nekin kuvaavat taistelua, minkä alaisena pyrinnöt siellä ovat. Kaikki, mikä on saatu aikaan, on noussut kovilla ponnistuksilla ja uhrauksilla.