Samallaista, yhtä melskeistä on raittiustyön historia Kuparisaarella, erittäinkin Calumetissa. Emme lähde sitä nyt kumminkaan tarkastelemaan. Mainitsen vaan, että Calumetin kolmesta raittiusseurasta on kaksi samannimellistä. Yksi "Hyvä Toivo" kuuluu Raittius-Ystäväin Yhdistykseen, toinen "Hyvä Toivo" on itsenäinen. Itsenäinen seura on nykyään kaikkein suurin.
Työväenyhdistys Suomiseura oli yhteen aikaan hyvin vilkkaassa toimessa, mutta sittemmin on jonkun verran lamaantunut. Naisyhdistys toimii vilkkaudella neitien Linda Mahlbergin ja Maggie J. Walzin johdolla.
Useampia vuosia on Kansanvalistusseura, joka on perustunut haaraosastona Suomessa olevaan seuraan, vaikuttanut, vaan nykyään sen toimintaa lienee tuskin nimeksi olemassa. Seura on kumminkin jättänyt pysyväisen muiston, kokoushuonerakennuksen, jossa useat yhdistykset kokoontuvat.
Lauluseuroista on suurinta huomiota herättänyt "Suomen Sävel", joka lienee ollut parhaiten harjoitettu suomalainen lauluseura Amerikassa. Johtajana on ollut S. Mustonen. Viime aikoina on seuran vaikutus ollut heikkoa.
Kun vielä näiden seurain lisäksi luettelemme Calumetissa olevaksi useampia muita lauluseuroja, pari torvisoittokuntaa, nuorisoseuroja, kansakouluyhdistys, lähetysseura, ompeluseuroja y.m., — niin eikö todella ole "yhteispyrintöjä" Calumetin suomalaisilla! Mutta toisekseen epäilemättä seurain monilukuisuus paljon hajoittaa paikkakunnan suomalaisten voimia. Enemmän saataisiin aikaan, jos keskitettäisiin voimia paremmin yhteen.
Vielä on mainitsematta kaksi erittäin hyvään vaikutukseen päässyttä suomalaista yhdistystä Calumetissa. Nämä ovat keskinäinen Palovakuutusyhtiö ja apuseura Kaleva. Nämä yhdistykset saivat alkunsa melkein samaan aikaan v. 1890.
Jo siihen aikaan oli suomalaisilla Calumetissa satoja omia huoneita, jotka maksoivat vuosittain monia tuhansia suurille palovakuutusyhtiöille. Ja kun ruvettiin tarkkaamaan, niin huomattiin, että ne yhtiöt eivät olleet maksaneet suomalaisille kuuden seitsemän vuoden kuluessa vahingonkorvausta kun 400 dollaria. Siitä ruvettiin ajattelemaan, että jos olisi oma yhtiö, jolle maksettaisiin vuosittain ne tuhannet, mitä oli muille maksettu, niin eiköhän niistä rahoista jotakin säästyisi, samalla kun omaisuus oli turvattu. Keskinäiset yhtiöt ovat tavallisesti sillä pohjalla, että jäsen maksaa vakuuttaessa vaan jäsenrahan, ja vahinkojen korvaus takseerataan ja kerätään vuoden kuluttua kultakin osansa jälkeen. Suomalaisten yhtiö pantiin aivan toisellaiselle pohjalle. Jäsen maksaa jäsenrahan ja melkein saman vakuutusmaksun minkä suuret osakeyhtiötkin perivät. Mutta viiden vuoden perästä saa kukin jäsen tässä yhtiössä kaikki mitä on hänen maksuistansa säästynyt sen ajan kuluessa. Nykyään kuuluu yhtiöön yli 700 jäsentä, joista noin satakunta on muunkielisiä. Vakuutetun omaisuuden arvo on yli 600,000 dollaria. Vahingoita se on maksanut yli 6,000 dollaria, osinkoja melkein saman verran. (68 senttiä jokaisesta dollarista) ja säästössä on nykyänsä yli 18,000 dollaria. Sen yhtiön esimiehenä on alusta alkaen ollut John Blomqvist, kirjurina Alex. Leinonen ja rahastonhoitajana P. A. Nordström.
Jokaisella paremmalla kaivantoyhtiöllä on oma apuyhtiönsä, johon otetaan joku dollari kuussa jokaiselta työmieheltä ja sitte maksetaan, vissi määrä kuukaudessa sairastaville ja hautauskulut kuolleiden perillisille. Calumet & Heclassa on laitos vielä paremmalla kannalla. Mutta tämän lisäksi on työväkikin perustanut samallaisia yhtiöitä omassa keskuudessaan. Semmoinen on Kaleva, loukkausapuseura Calumetissa, joka on kauvan elänyt ja erittäin hyvin onnistunut.
Kun vielä mainitsen, että Calumetissa on ilmestynyt ja vielä nykyäänkin ilmestyy useampia suomalaisia sanomalehtiä, joista huomattavin on tunnettu kiihkolehti "Amerikan Uutiset", lienen jo antanut hiukan valaistusta tästä suomalaisten suurimmasta pesäpaikasta. Tarkka kertomus veisi koko tämän kirjan alan, sillä niin monipuoleiset ja vaiherikkaat ovat Calumetin suomalaisten elämä ja pyrinnöt. Niin paljon intoa ja harrastusta tuskin lienee missään muualla suomalaisten keskuudessa. Kun se vaan saataisiin keskittymään johonkin yhteiseen, suureen asiaan, syntyisi epäilemättä ihmeitä. Näinkin ollen on Calumet monissa harrastuksissa lipunkantaja Amerikan suomalaisten joukossa. Ei se syyttä haluakaan etevimmän suomalaisen siirtolaisasutuksen nimeä.
Hancock on toinen suuri suomalainen pesäpaikka Kuparisaarella. Siellä ei niin paljon "riennetä", mutta eteenpäin sielläkin mennään, eteenpäin säännöllisesti ja verrattain vakavasti. Seurakunta on suurin ja parhaiten järjestetty, raittiusseura on ijältään vanhin. Se on kauvan aikaa ollut Suomisynoodin konsistoorion esimiehen paikka. Siellä on Suomiopisto, ainoa Amerikan suomalaisen korkeamman koulun alku ollut toimessa jo kolmatta vuotta.