Jos, lukija, tahdot nähdä amerikkalaista maanviljelijää toimessa, on parasta että pistäydyt suomalaiseen "tryskijuhlaan". Silloin puidaan puimakoneella elot eikä siinä kaukaa viivytäkään. Kun kone tulee taloon, muodostuu siitä oikea juhla. Farmari iloitsee kun saa silloin tukussa palkkansa koko vuoden työstä.
Puimakoneet ovat höyrynvoimalla käypiä ja tarvitaan tavallisesti sen käyttämisessä 16—20 miestä. Kuusi miestä heittelee lyhteitä koneen suulle, kolme kummaltakin puolelta, kaksi on siteiden leikkaajaa, yksi tai usein kaksi syöttäjää, jotka panevat lyhteet koneen kitaan. Jyviä vastaan ottamassa tarvitaan kaataja, säkin pitäjä ja säkkien siirtelijä, sillä pian ne säkit täyttyy. Olkipahnassa tarvitaan kolme.
Päivässä voidaan koneella puida aina 4,000 busheliin saakka. Tällainen kone on kallis ja sitä varten yhdistyy useampia farmareita yhtiöön. Konetta käytetään talosta taloon ja viipyy se kussakin vaan päivän tai pari. On luonnollista, että puintitalkoot ovat aika juhlia.
Minneapolista pohjoiseen päin, St. Paul & Duluth rautatien varrella on useita nuorempia suomalaisia uutisasutuspaikkoja. Ensin tulemme äkillisesti suurella "puumauksella" perustettuun Nurmijärven siirtokuntaan. Se on Finlaysonin asemalta muutaman mailin päässä. Keväällä v. 1894 alkoi suomalainen siirtolaisyhtiö Oldenburg-Jasberg Co. myydä täältä maita. Suuria, repäseviä ilmoituksia pantiin sanomalehtiin ja pian kävi kauppa hyvin. Maat olivat rautatieyhtiön ja myytiin viidellä dollarilla eekeri vähittäismaksulla. Nyt asunee Nurmijärvellä satoja suomalaisia, jotka ovat jo olonsa hyvin järjestäneet. Heillä on useampia kouluhuoneita, kirkko y.m. Maanlaatu on hyvää ja maisemat viehättäviä. Useampia pieniä järviä on seudulla ja se muistuttaa hyvin paljon Suomea. Yleensäkin sanotaan suomalaisten mielistyneen Minnesotaan sen vuoksi kun se niin paljon muistuttaa Suomea. Tässä on paljon perää ja olipa onni, että Minnesotaa juuri silloin innolla asutettiin, kun suomalaisetkin rupesivat etsimään itselleen maata Amerikassa. Järviä on kaikkialla, ehkä ei kumminkaan niin paljon kun muutamissa osissa Suomea. Kasvullisuuskin muistuttaa suuresti viljavapohjaisia seutuja Suomessa.
Pinekauntissa, johon Nurmijärvikin kuuluu, on suomalaisia lukuisasti vielä Sandstonessa, Hinckleyssä ja Rutledgessa. Ja kuta lähemmäksi Duluthia tullaan, sitä vahvempia suomalaisasutuksia on. Carltonkauntissa tulee ensin Barnum, jossa ei kumminkaan isompaa asutusta ole. Duluthista 22 mailin päässä on Moose Laken asema ja siinä on Kattilajoen laaja ja suuri suomalainen siirtokunta. Moose Laken kauppala on pieni eikä siellä asukaan paljon suomalaisia. Mutta etempänä pitkin Kattilajoen vartta heitä on lukuisasti uutisasukkaina. Vähän kolkonnäköisen kuusikon keskellä on monta majaa ja viljelysalaa laitettu suomalaisten toimesta. Mutta varallisuus ei ole vielä päässyt sinne oikein perehtymään. Monellaisia vaikeuksia on uutisasukkailla, kun vähillä varoilla ovat ruvenneet oman tilan perkkaukseen. Kumminkin ovat he syrjäansiota saaneet vähän metsätöissä.
Jatkamme nyt matkaa Duluthiin ja jätämme pohjoisessa osassa Carltonkauntia löytyvät suomalaiset tarkasteltavaksi sillä matkalla, jonka teemme Duluthista pohjoiseen.
Monet, jotka ovat Amerikan suomalaisten keskuudessa paljon matkustaneet, kertovat Duluthissa elävän suomalaisia niin kurjassa siveellisessä rappiotilassa, että sellaista tuskin tavattanee muualla. Minnesota Pointiksi kutsutaan tuota kaupunginosaa, jossa suuri osa suomalaisiakin on. Siellä kuuluu olevan nähtävänä paljon mädännäisyyttä. Syytä olisi toivoa, että kumminkin ne suomalaiset, jotka eivät vielä ole siveellisesti rappeutuneita ja nekin, jotka korjautua voivat siirtyisivät pois tuolta perukalta kaupunkia.
On Duluthissa jo kauvan aikaa toiminut suomalainen raittiusseura.
Suuri olisi sillä vieläkin työala, mutta näin satamakaupungissa tahtoo henkinen työvainio olla liian kiviperäistä raittiuden menestymiselle.
Duluthissa on muutamina aikoina vuodesta paljon työtä lastauksessa, kuten sen naapurissa, Wisconsinin puolella olevassa West Superiorissakin.