West Duluthissa on suomalaiset henkisesti paljon paremmalla kannalla. He ovat vakaata toimeentulevaa väkeä, omistaen useita talojakin. On siellä useampia suomalaisia liikehuoneita, jopa oma kirkkokin.
Duluthista länteenpäin pääasiallisesti Northern Pacificin ja siitä haarautuvien ratojen alueella on useita ja suuria suomalaisasutuksia. Ensin tulemme Aitkinkauntiin. Siellä on nuoria suomalaisia siirtokuntia Beoneissa, Aitkinissa ja aivan hiljattain järjestetyissä townshipeissa. Osa näistä lukeutuu lähemmin Moose Laken suomalaispiiriin.
Seuraavassa, Crow Wing kauntissa on Brainerdin kaupunki, jossa on rautatien vaunutehdas. Suomalaisia on täällä työssä jokunen joukko. Heillä on evank. luterilainen seurakunta, lainakirjasto ja raittiusseura, siis lukumäärään katsoen ovat hyvin edistyneet. Hyvinvointi on yleinen ja on usealla omat kartanot.
Siitä etelään päin on Little Fallsin vilkas ja kaunis kaupunki. Kesän ajalla on suomalaisilla hyvänlaista ansiota höylä- ja sahalaitoksissa. Heilläkin on seurakunta ja lainakirjasto sekä on ollut muitakin yhteispyrintöjä. Mississippivirta tekee kaupungin kohdalla putouksen ja niin on se luonnolleen mitä ihanimpia seutuja.
Brainerdista jonkun matkaa länteen Northern Pacificia on Wadenan kaupunki, samannimisen kauntin pääpaikka. Tästä haarautuu rautatie kahtia. Noiden teiden varsilla sekä välisellä maalla on epäilemättä laaja-alaisin suomalainen maanviljelysseutu. Me suomalaiset voisimme sitä useimpiin kaunteihin kuuluvaa aluetta kutsua kansallisella nimellä Runebergin piiriksi, sillä tuonkinniminen uutisasutus tähän lukeutuu. Pohjoisen haaran varrella on Wadena- ja Beckerkauntit ja niiden eteläpuolella Otter Tail kaunti. Ensinmainituissa on suomalaisseutuja: Blueberry, Menahga, Red Eye, Rockwood, Shell River, Runeberg, Green Valley, Spruce Grove y.m. Viimemainitussa on Newton, Leaf Lake, Paddock, Otto, Deer Creek, Blowers, New York Mills, Henning y.m. Nämä ovat townshipien ja kauppalain virallisia nimiä, suomalaisilla on niitä varten osaksi omat nimityksensä.
Noin parikymmentä vuotta sitte saapui tänne vanhimmat suomalaiset New York Millsin ympäristöön. Kansalaisiamme lisääntyi vähitellen ja viljelysalat laajenivat. Paljon ovat siellä suomalaiset raataneet, perkanneet peltoja, laajentaneet laitumia, rakennelleet koteja, kirkkoja ja kouluja. Maanlaatu on oivallinen, sopiva maanviljelykselle. Nisua kasvatetaan suuressa määrässä. Kymmeniä eekerejä on kullakin maanviljelijällä nisukylvössä ja hyvinä vuosina lähtee tuhansia busheleja viljaa.
Alue on lähellä Dakotan rajaa ja sikäläinen kuivuus tahtoo tännekin toisinaan ulottua. Sen vuoksi on aika väliin ahdastakin, kun on vielä usealla velkoja ja takaussitoumuksia suoritettavana. Moni, kun on alkanut maanviljelyksensä melkein vaan kahdella paljaalla kädellä, on ollut pakoitettu alussa ottamaan velkaa koneita y.m. varten. Ja kansalaiset ovat toisiaan taanneet. Kun sitte on tullut huonompi vuosi, ettei viljaa kunnolla ole saatu omiksi tarpeiksikaan, onkin velat ottaneet tiukalle. Osa uutisasukkaita on sortunut ja takaajat ovat saaneet heidänkin velkojaan suorittaa. Useissa paikoissa suomalaisilla maanviljelysseuduilla on sivuansiota saatavana sahalaitoksissa, metsätöissä y.m., mutta niin ei ole ollut täällä. Sen vuoksi on ollut yksinomaan vuosisadosta riippuminen. Ja kun hyvä vuosi tulee, kuten, Jumalan kiitos, useimmin sattuu, ei olekaan mitään hätää. Runsas sato antaa työntekijälle hyvät palkat. Niinpä onkin farmarit tällä seudulla yleensä sanoen hyvin toimeentulevia veloista huolimatta. Monella isännällä on rahojakin tallessa, sievät kartanot, iso karja ja oivalliset maanviljelyskoneet. Yleensä täytyy kumminkin myöntää, että vähemmän on ajateltu kartanoita kun maan viljelemistä.
Kun nisunviljelyksen avuksi on ruvettu harrastamaan karjanhoitoakin, on myös toimeentulo käynyt varmemmaksi. Karjanlaitumet ja heinämaat ovat hyviä, erittäinkin Heinäjoen varsilla Paddockin ja Sebekan tienoolla sekä Menahgan puolella, missä löytyy järvi järvessä kiinni ja niistä kuivuneissa alankomaissa kasvaa erinomainen ruoho.
Suomalaisten uutisasukkaiden tavat ovat koko suurella alueella perin umpisuomalaisella kannalla, hauskaa kyllä. Viikkokausia saapi matkustaja siellä samota kuulematta muukalaista sanaa. Asuinrakennukset muistuttavat salvattuine nurkkineen täydellisesti kotoisia oloja. Sisään astuessasi tehdään sinulle tavallisesti suomalaiset kysymykset: mistä kaukaa vieras on? y.m. Huoneen kalusto on myös suomalainen. Suomalainen kahvipannu töröttää hellalla, rukki on nurkan puolella ja naisväki ahkerassa kehruu- ja kutomatyössä. Naisilla on yllä kotitekoinen, tuollainen tuttu, lyhyt röijy. Vartalot eivät ole pinnistetyt, ovat tukevat ja vahvat niinkun uutisasukkaat tarvitsevatkin. Ulkona liikkuessa näet naisten enimmäkseen käyttävän huivia, arvelevat hatun pitämistä liialliseksi koristelemiseksi. Miehet kävelevät Suomen pieksut jalassa, kotona kudotut kintaat käsissä, vieläpä usein vaatteetkin ovat kotitekoiset. Lapset aapiskirja tai katkismus kädessä opettelevat tiedon kalliita alkeita, isommat tyttäret häärivät tupatöissä tai tekevät uutterasti käsitöitä.
On luonnollista, että tuollaisissa seuduissa, kuten New York Millsissäkin, on suomalaisilla omat liikkeensä ja yleensä omat virkamiehensäkin. Suomalainen on siellä kaupunginkassamiehenä, suomalaiset verottajana, rauhantuomarina, poliiseina y.m. Mutta oikein huolellisia eivät kansalaisemme ole omia kansalaisiaan saamaan virkoihin. Usein pistetään sinne muunkielisiäkin, vaikka suomalaiset olisivat paremmat. Suomalaisia kauppahuoneita, yksityisiä ja yhtiöitä on tarpeen tyydytykseksi. Yhteistoiminta usealla liikealalla on antanut kauniita tuloksia.