Päästäksemme Mendocinokauntista pohjoisnaapuriin Humboldtkauntiin on viisainta lähteä laivalla, sillä keskinäinen liike maisin on hyvin vähäinen. Maamatkalla kyllä näkisimme mahtavia aarniometsiä, punapuukorpia, ja huomaisimme, että on sitä vielä tuota puuta Californiassa, vaikka sitä niin sydämmettömästi hävitetään. Ei kumminkaan kulune pitkiä aikoja, ennenkun punapuu on jo harvinaisuutta, sillä mitään metsälakia ei ole, vaan kukin omistaja saa hävittää metsäänsä niin paljon kun ennättää. Samoin käynee seeterillekin, jota Amerikassa vielä on runsaasti, mutta joutunee se yhtä harvinaiseksi kun vanhan maan seeteri Libanonilla.
Tyynen meren ranta täällä ei muodosta hyviä satamia ei ole lahtia ei niemiä, joiden suojiin laivat voisivat päästä. Fort Braggin satama on kehno, suojaton, samoin Humboldtkauntin pääkaupungin Eurekan satama, vaikka viimemainittuun paikkaan onkin äsken aallonmurtaja laitettu. Ranta yleensä on täällä tasareunaista. Maa kohoaa merestä äkkijyrkkänä kallio- tai hiekkarantana. Ei ole saaria, ei salmia hauskuutta luomassa.
Lyhyen merimatkan päästä tullaan Eurekaan. Se on vilkas ja hyvin edistyvä paikka, kaikkea kansallisuutta on täällä koolla, myös joukko suomalaisia. Suomalaiset ovat töissä Eurekan monissa sahoissa ja punapuumetsissä ympäristöllä. Onpa joku kauvempana kaivannoissakin ja voidaan tavata heitä myös maanviljelijöinä. Suomalaisilla on raittiusseura ja seurakuntakin. Onpa siellä suomenruotsalaisillakin raittiusseura. Yleensä ovat kansalaisemme siellä hyvinvoipia. Humboldtkauntin suomalaisten elämä on melkein samallaista kun elämä Mendocinokauntissa, onhan työt ylipäänsä samoja. Sen vuoksi emme täällä tee lähempää tarkastelua.
Olemme nyt käyneet suomalaisten luona pohjois-Californiassa yläpuolella San Franciscoa. Kaikkia asumapaikkoja emme ole maininneet. Suomalaisia löytynee jokaisessa suuremmassa työpaikassa siellä.
Ennenkun jätämme pohjois-Californian, tekee mieli mainita, että eräällä kauniilla, ylävällä viheriällä niemellä Tyyntä merta vastassa täällä on komeain hedelmäpuitten suojassa yksinäinen, kallisarvoinen huvila. Asujamet näyttävät elävän onnellista rikkaan elämää nauttien luonnosta ja Californian erinomaisesta ilmanalasta. Siellä elää skotlantilainen mr. Campbell, joka omisti muutamia vuosia sitte kultakaivoksen Alaskassa. Myytyään tuon kaivoksen kutsuttiin häntä miljonääriksi ja hän asettui Californiaan, ostaen ihanan maakaistaleen johon rakensi kauniin huvilan. Täällä hän elää nauttien tyytyväisenä rikkauksistaan. Alaskassa meni hän naimisiin suomalaisen neidon Thekla Aholan kanssa, kotoisin Kristiinankaupungista. Nyt elävät he onnellisina Californiassa. Nuori "missis" on kulettanut äitinsäkin Suomesta sinne. Campbell oli joku aika sitte vaimonsa kera käymässä Suomessa ja niin tutustumassa vaimonsa synnyinmaahan. Tuon suomalaisen tytön elämästä tulisi romaani, miten hän, köyhä tyttö, vaelsi Amerikan läpi, joutui Tyynen meren rannalle ja vihdoin kylmään Alaskaan, jossa saavutti kaivantopohatan rakkauden.
Eteläpuolella San Franciscoa, Californian paratiisillisimmassa osassa elää myös suomalaisia, ehkä onnellisimpia, tyytyväisimpiä kaikista Amerikan suomalaisista. Heillä on omat maakaistaleet, pienet, Suomen torpan kokoiset alat. Mutta enempää eivät he tarvitse. Hedelmäviljelys antaa pienelläkin alalla hyvän elannon. Pienet, kauniit asunnot etelämaisten puitten varjossa, kauniit puutarhat, jotka kukinta- ja hedelmäaikana näyttävät erittäin reheviltä. Viinirypäleiset lehtimajat ja kujat. Viiniköynnökset kiertyy pitkin talojen seiniä, tunkeutuen väliin akkunoista ja ovesta sisälle ikäänkun tarjoten meheviä terttujaan. Ja Californian ilmanala: alinomainen kesä, ei koskaan liian kylmä eikä koskaan liian kuuma. Mitä ihanampaa voisi ihminen ajatella! Eikö tässä ole jo edellytyksiä onnelliselle elämälle, jos sitä kerta ulkonainen luonto ja mukavuus voi tarjota! Niin elävät suomalaiset Californian eteläosassa, erittäinkin herttaisessa San Josén laaksossa. Sieltä voi suomalainen joulun aikana kirjoittaa lämpimästä ilmasta, ihanasta sateesta, maasta, joka on viheriän vaipan peitossa, missä kukkaiset kukoistavat ja ruusut tuoksuvat, potaatin varsi on pitkää ja kaunista, toinen kerta jo samalle vuodelle, jouluksi uusia potaatteja, kaaliksia ja hedelmiä.
Tähän sopiikin lopettaa kertomus Californian suomalaisista. Mainita kumminkin tulee vielä, että suomalaisia löytyy monessa paikassa Californian sisämaassa kaivoksilla, kaivaen kultaa vuorista ja purojen reunoilta. On suomalaisella F. Olsonilla ollut oma kultakaivantokin Sawyers Barissa. Siellä hänen aikanaan moni suomalainen oli kultaa pesemässä rannan hiekasta. Sittemmin Olson muutti Astorian läheisyyteen Olneyjoelle. Victorissa, Manda Vistassa, Largossa, Alamedassa y.m. on tavattavana suomalaisia. Ja suomalaisia palvelustyttöjä on jokaisessa Californian suuremmassa kaupungissa ansaiten jotenkin hyvää kuukausipalkkaa.
Oregon ja Washington.
Astorian suomalainen ei väsy kehuessaan Oregonin ilmanalaa ja mahtavaa Columbiavirtaa. Olen monesti ajatellut kuullessa noita hartaita puheita: Jos jokin maa onnistuu valtaamaan suomalaiselta hänen rakkautensa isänmaahan, on se toki Oregon. Suomalainen, joka on siellä elänyt, haluaa välttämättömästi sinne päästä, toisinaan hartaammin kun synnyinmaahansa Suomeen. Ja länteläinen ihmettelee: ken ei kaipaisi Lännettären lempeää hyväilyä, viehkeää tasaista viileyttä, kun kerran on sitä saanut kokea! Oregon, Oregon, se nimi kaikuu monesta rakkaammalta rinnalla Suominimen kanssa.
Lähde nyt sinäkin, lukija, tuohon puoleensa viehättävään maahan katsomaan siellä kansalaisia. Samalla voimme tehdä silmäyksen naapurivaltion Washingtonin suomalaisiin.