Kun matkaajille kulkuväyliltä on Centerville ennen Pendletonia, on sinne jälkeenkin päin joku jäänyt, vaikka oli aikomus mennä etemmäksi.
Ahkeruudella ja säästäväisyydellä ovat suomalaiset täälläkin kehittyneet kelpo maanviljelijöiksi ja tulevat hyvin toimeen. He omistavat keskimäärin noin 350 eekeriä maata taloa kohti. Tosin on muutamilla maanviljelijöillä yli 500 eekeriä maata, on jollakin noin 1,000 eekeriä, mutta muutamilla alottelevilla on vaan 160 eekeriä. Maa on kaikki viljelyskunnossa, ei ole mitään tyhjän panttina.
Huvikseen katselee suomalaisten maanviljelijäin hyörinää kesäkiireen ajalla, ollenkin kun on viljan korjuu. Ja talvella kun heillä ei ole kiireitä töitä, saat viettää hupaisia iltoja kuunnellessa vakaiden ja elämää kokeneiden isäntien keskustelevan henkisistä ja maallisista riennoista.
Suomalaisia ei Pendletonissa eikä Clikitatlaaksossa ole paljon, mutta ovat he itsenäisiä ja hyvin toimeentulevaa kansaa. Jos ei heidän keskuudessaan upporikasta löydykään, ei siellä myöskään rutiköyhää ole.
Yleensä täytyy Oregonin ja Washingtonin valtioiden suomalaisille myöntää, etteivät he ole tehneet huonoa maa- ja asumapaikkavalintaa. Ja itse ovatkin he oloihinsa erittäin tyytyväisiä. Sehän on onnellisuuden merkki. Kernaasti kehukoot valtioitaan, kun kerta näyttävät käytännössä tulevansa niin hyvin toimeen.
Alaska.
Uutena Californiana on Alaska aivan viime aikoina tullut tunnetuksi, Californiana kultansa, vaan ei ilmanalansa puolesta. Kultaa saadaan sieltä nykyisin niinkun ennen Californiasta säkittäin. Monen onnenetsijän on se jo tehnyt upporikkaaksi ja epäilemättä yhä useampia tekee. Kultaa siellä löytyy runsaasti ja monesti riippuu asianomaisen kullankaivajan kunnottomuudessa, ellei hän mitään saa kokoon. Monet ovat saaneet kultaa aivan suunnattomasti, mutta eivät ole osanneet sitä säilyttää. Alaskan lyhyt kulta-ajan historia jo tietää kertoa henkilöistä, jotka ovat äkkiä miljonääreiksi tulleet, vaan ovat yhtä nopeaan pelihimon y.m. kautta taaskin keppikerjäläisiksi sortuneet. Paljon puhutaan kurjuudesta Alaskan kullanetsijäin keskuudessa ja onhan siellä vaivoja ja vastuksia, mutta monesti syy on itsessään niissä henkilöissä, jotka ovat siellä kurjiksi joutuneet. Alaska tarjoaa vakavalle, eteenpäin pyrkivälle luonteelle sellaisia aineellisen vaurastumisen tilaisuuksia, joita tuskin on löydettävänä missään muualla maapallollamme.
Vaikka Alaska ilmanalansa puolesta ei olekaan verrattava ihanaan Californiaan, liioitellaan kumminkin usein sen kylmyyttä ja karuisuutta. Osa Alaskaa on kyllä hyvinkin pohjoisessa ja luonnollisesti siellä napapiirin sisällä on hyvinkin kylmää, mutta ne pohjoisimmat seudut ovat enimmäkseen asumattomia eikä nykyinen kultakuume vielä sinne ole ohjautunut. Ne seudut, missä kultakuume parhaillaan riehuu, eivät suinkaan ole kylmempiä kun pohjoisempi osa Suomea. Talvet ovat siellä vähälumiset ja jotenkin lauhat.
Ja tunnetuin osa Alaskaa on lämmintä kun etelä-Suomessa, ehkä lämpimämpääkin. Tyynen meren Amerikan puoleinen ranta on merivirtojen takia hyvin lämmintä suhteellisesti verraten muihin samalla leveysasteella oleviin maihin. Amerikan Atlanninpuoleinen ranta on paljon kylmempi, jo Labradorin niemimaa on Lappia, verrattuna Alaskaan. Käsitys kylmästä, jäisestä Alaskasta on suureksi osaksi väärä.
Alaska on noin kuudes osa koko Yhdysvaltain maa-alueesta. Sen suurin leveys on 800 ja pituus 1,100 mailia. Se on siis yli 300 mailia pitempi Californiaakin. Ja kun se on pitkä pohjoisesta etelään, on aivan luonnollista, että siinä eri paikoissa on hyvinkin erilainen ilmanala. Ylimalkaan on se asumatonta, vuorista maata. Etelärannikko, jonka saaririkas alue on erittäin ihana kesällä, on muuten siksi kallioista, ettei maanviljelys oikein tahdo käydä päinsä. Myös karjanhoito on siellä vaikeaa, sillä vaikka jokien varsilot kasvavatkin heinää, on sen korjuu peräti vaikeata liiallisen märkyyden tähden. Alaskassa nimittäin sataa kesälläkin melkein joka päivä.