Mulikan suuresta lapsisarjasta oli vanhin Erkki, mies parhaassa nuoruuden iässä. Hän oli vilkas liikkumaan ja uuttera metsänkävijä ja kalastaja. Hän oli Martti Marttisen paras ystävä, vaikkakin heillä oli lähes kymmenen vuotta ikäeroa. Luonteet soveltuivat sangen hyvin yhteen. Martin vakavaa jäykkyyttä kevensi Erkin iloluontoisuus ja leikillisyys. Toinen oli kuin korven jättiläiskuusi, juhlallinen ja vahva kestämään suuriakin myrskyjä, toinen kangasmaalla kasvanut solkipetäjä, solakka ja sorea. Miehet olivat melkein joka ilta yhdessä. Hämärän tullen käveli Erkki tavallisesti Marttilaan, jossa oli kuin kotonaan.
Jo lapsuudessaan oli hän näin tehnyt, silloinkin, kun ei vielä työhön pystynyt. Kun Martti ei joutanut hänen kanssaan aikaa kuluttamaan, oli toverina Reeta, joka oli melkein yhden ikäinen hänen kanssaan. Muita naistuttavia ei Erkillä ollutkaan sanottavasti. Riitan ja hänen välillään kasvoi ystävyyssuhde, jota oli kestänyt näihin saakka. Kesäisin istuivat he iltakaudet veneessä ahvenia onkien. Marja-aikana kulkivat ahot mansikoita poimien ja suot lakkoja ja karpaloita kooten. Usein oli Reeta mukana metsästykselläkin, kun Erkki ampui oravia tai metsälintuja.
Kun ilta tuli, ei ainoastaan Martti odottanut ystävänsä tuloa. Vaikka kullakin oli jo omat toimensa, oudoksuttiin Marttilassa, jos milloin ei alkanut Erkkiä näkyä puhteen tullessa.
Nytkin oli Reeta jo vähän levotonna katsellut tuvan ovea, milloin se aukenisi. Vain toisella korvallaan hän kuuli miesten keskusteluja, toinen kuunteli liikettä pihalta. Kerran hän jätti rukkinsa ja siirtyi ulos muka aikoen korjata saunaa naisväen kylvettäväksi. Hän kuulikin reippaita, tuttuja askeleita. Nuori, kaunis mies tuli pihalle.
— Miehet kävivät jo saunassa. Olisitko sinäkin halunnut kylpeä? kysyi tyttö.
— Kävin kotona saunassa ja sen vuoksi viivyin, vastasi nuori mies. — Oletpas sinä uuttera, jatkoi hän lempeästi. — Eikö päivätyösi ole vielä päättynyt?
— Saunavettä tarvitaan, sanoi tyttö ja otti ämpärin kiehuvaa vettä kodasta.
— Malta, minä autan, lupasi Erkki, mutta jäi kuitenkin istumaan kodan rahille seuraten ilmeisellä mielihyvällä rotevan punaposkisen tytön liikkeitä.
— Onko tuo mielestäsi auttamista, nauroi tyttö. Nuori mies ei vastannut mitään, silmät vain vilkkuivat hymyilevästi ja tyttö punastui.
— Mitä siinä töllistelet, sanoi tyttö nakaten niskaansa.