— Autan sinua silmilläni, eikö niin? Erkki naljaili. — Ajattelin tässä, että en ole nähnyt toista mieleisempää tyttöä — — mutta enhän ole nähnytkään monta naista alle viidenkymmenen. Kun oikein ajattelen, en ole muita tyttöjä nähnytkään kuin sinut, nauroi hän.
— Kun toisia näet, silloin mielesi muutat. — Reeta aikoi tämän leikiksi, mutta hänen äänensä värähti, ja jokin ilme hänen kasvoissaan osoitti, että siinä takana oli totta.
— Kukapa sen tietää, sanoi Erkki kevyesti. Hän ei huomannut mitä
Reetan mielessä piili.
— Lähtekäämme sisään, täällä on viileätä, sanoi Reeta lopettaen keskustelun.
Nuoret lähtivät tupaan. Siellä Leena laitteli ruokapöytää kuntoon. Leena oli talon emännyyttä hoitanut talon vanhan muorin kuolemasta asti. Martti oli hänet hakenut vaimokseen Savosta saakka, vanhasta Oinosten kotitalosta Rautalammilta puolikymmentä vuotta sitten ja oli hänestä hyvän emännän saanut. Kun Reetakin oli kasvanut aikaihmiseksi, oli talossa nyt naistyön tekijöitä. Sen vuoksi oli viime aikoina pidetty useampia lehmiä, joten myös maitoruokaa riitti isommalle joukolle.
Reeta istui jatkamaan kehräystään, kunnes tulisi heille sauna-aika.
Pekka ja Martti kertoivat aterioidessaan Erkille aiotusta hirvenmetsästyksestä ja, kuten arvasivat, saivat hänet heti innostumaan asiaan.
— Hulluhan hirvet pyytämättä jättäisi, sanoi hän.
— Hyvä se on hirvenliha talven varaksi, sanoi vanha vaari, leikaten aimo kimpaleen hirven reittä eteensä. — Kun Tapio, metsän jumala riistan näkyviin ajaa, tottapa on tarkoitus, että se lahjana otetaan vastaan.
Pekka lisäsi: