— Myggenborgin malja! huusi hän. — Siellä on niin paljon sääskiä, että tuo nimi soveltuu yhtä hyvin.
— Sama se, myönteli kuvernööri. — Joka tapauksessa se on linna, joka tappaa hollantilaiset sääsket, yrittivätpä ne uimalla tai lentämällä meidän valtakuntaamme tulla. Ja pian on valmiina Uusi Göteborg sekä Printzin Hovi. Klinga, kiiruhda töitä, että päästään siellä tuliaisia pitämään. Saatte siellä juomingit, joiden rinnalla nämä eivät ole mitään. Tahdon, että siirtokunta iät kaiket muistaa, milloin kuvernööri Printz alkoi hallita omassa hovissaan. Kauanko saamme vielä odottaa?
— Viimeistään kuukauden perästä saatte muuttaa sinne, lupasi Klinga.
— Hyvä on, lausui kuvernööri tyytyväisenä.
— Printzin Hovin malja ja se yhdellä kertaa pohjaan. Ja toinen Uuden
Göteborgin malja.
Luonnollisesti alamaiset tottelivat kuvernöörinsä käskyä. Maljojen vaikutus oli jo kauan aikaa tuntunut.
— Paljon siellä on ollut työtä Tenakonk-saarella, myönsi kuvernööri
Klingalle.
— Paljon siellä vieläkin tulee olemaan, sillä minä tahdon sinne laittaa sellaisen paratiisin, jollaista ei valtiokanslerilla ole kotimaassa. Minä tiedän, että suomalaiset ovat hyviä rakentajia. Minä tunnen suomalaiset, sillä itse olen Suomessa onnellisimmat päiväni viettänyt. Heidän maljansa.
Kukaan ei tästäkään kieltäytynyt. Kuvernööri oli avomielinen kertomaan suunnitelmistaan.
— Näin puskemme jokea ylöspäin. Ylämaahan rakennetaan puolustuslaitoksia sitä mukaa kuin asutusta voidaan siirtää. Ehdottakaa nimiä!