— Ylämaa on suomalaisten asumaa, siis uutta Suomea. Annetaan sille
Suomen paikkakuntain nimiä, ehdotti joku.
— Vaasa, huusi muuan.
— Tornio sopii kaukaisimman nimeksi, arveli kolmas. — Perustetaan se sinne suurten jokien yhtymäkohtaan. Se on jo niin kaukana kuin Lapinmaassa, ainakin Lapin porstuassa.
— Hyvähän Tornio-nimikin olisi, myönsi neljäs. — Niin tärkeälle paikalle täytyy kuitenkin saada arvokas linnoitus ja sille arvokas nimikin. Korsholma on Suomen ylämaan linnoitus. Ristitään se uudeksi Korsholmaksi.
Näin kului ilta juomingeissa. Puolen yön aikana alkoivat miehet hoippuvina hajaantua asuntoihinsa. Kuvernööri katsoi akkunasta ulos.
— Siellä on lämmin ja kaunis kuuvalo. Jaloitteleminen pitkän istumisen jälkeen tekee hyvää. Haihduttaa vähän höyryjäkin päästä.
Kuvernööri lähti Skuten ja muutamien nuorien aatelismiesten kanssa ulos. Lähestyessään kirkkoa näkivät he portailla oudon näyn. Ylimmällä korokkeella makasi jotain pitkällään ja vieressä oli valkea haamu.
Taikausko vaikutti heissä sen verran, että he pysähtyivät ja vaikenivat.
Ilmiö näytti ensin kuvapatsaalta, johon kuu loi salaperäisen valon.
Miehet seisoivat hetken hämmästyneinä eivätkä tienneet mitä ajatella.
Vihdoin kuulivat he puhetta, kolkkoa kuin haudantakaista.
— Henkeni liitää… liitää… yli maita… meriä… pohjoista kohti. Minä näen saaren, joka on kuin pieni mantere. Kapea meri sen erottaa suuresta mantereesta. Tämä meri on eteläosassaan kapea kuin salmi. Näen suuren joen, joka pohjoisesta tulee meren lahteen… joki on sellainen kuin tämä Isojoki. Joen suun ja salmen välillä on niemi… ei… saari, koska pohjoispuolella kapea lätäkköinen joki katkaisee niemen… Metsää… metsää on siellä, kuten täälläkin… Niemen tai saaren… miksi sitä sanoisin… eteläkärjessä on taloja, kuten täällä… vähän enemmän kuitenkin… Talot ovat sellaisia kuin laivalla tullessani näin Hollannissa… Yö on… pimeätä on… joku kapakka on auki ja valaistu… huonossa kapakassa istuu miehiä… juovat ja päissään räyhäävät… Kas… kas… punatukkainen on siellä… Hän näyttää paholaiselta… tuo paholainen puhuu murhasta ja mestauslavasta… sanoo, minä haen omani… huu… Paholainenko vai ihminen… hän on varmasti sama henkilö. Minun henkeni on löytänyt etsityn. Salaiset voimat ovat auttaneet… Minä palajan… minä palajan takaisin.