Päällikkö riensi poppamiehen luo ja käski panna rummun pärisemään kansan kokoamiseksi.
Rumpu pärisi, ja kansa kokoontui nuotion ympärille avoimelle paikalle, missä oli kaupantekoa harjoitettu ja missä päihtyneet hihkuivat säännöttömissä tansseissaan. Gustaf ja hänen toverinsa vetäytyivät syrjään. He olisivat mielellään jo kokonaan peräytyneet ja vieneet saaliinsa, joka oli paisunut suureksi. Mutta Gustaf ei ollut saanut vielä järjestetyksi sitä, mikä oli hänelle kaikkein tärkein. Intiaani, jonka hän oli tähän tehtävään, Stinan ryöstöön, valinnut, oli saanut edeltäpäin niin paljon "rohkaisua", ettei kiirehtinyt lupaustaan täyttämään. Gustaf oli kuitenkin varma siitä, että hän tavalla tai toisella saa tahtonsa läpi. Jollei muu auttaisi, niin olihan hänellä tuliluikku, jonka avulla hän voisi kyllä ihmeitä suorittaa.
Kun kansa oli kokoontunut kentälle, astui Svanahäntä juhlallisesti keskeen ja puhui:
— Minquasit, olemme liian aikaisin iloinneet siitä, että rutto on meidät jättänyt. Rutto meni meiltä valkoisten luo, mutta on nyt tulossa tänne takaisin. Te tiedätte, kuinka se oli viedä koko heimomme. Nyt on estettävä sen tulo. Valkoinen poppanainen, joka paransi meidät rutosta, tahtoo ajaa nytkin sen kauas. Totelkaa häntä.
Kaisa Väinämö astui silloin esiin ja sanoi käskevällä äänellä:
— Minquasilaismiehet, astukaa riviin. Seuratkaa minua purolle.
Jokainen puhdistautukoon minun määräysteni mukaan.
Juopuneiden tanssi oli keskeytynyt, kun päällikkö oli alkanut puhua rutosta. Se tauti oli vielä tuoreessa muistissa, ja se oli ollut niin kamala, että siihen vetoaminen pani vavahtamaan. Kun sitten valkoinen noita antoi määräyksensä, katsoivat enimmät velvollisuudekseen noudattaa sitä.
Joukko marssi jo putoukselle, missä Kaisa komensi kutakin seisomaan kylmän ryöpyn alla sen mukaan miten juovuksissa oli.
Vain pieni osa jäi kulkueesta pois ja hoiperteli päihdyksissä nuotion ympärillä.
Gustaf näki, että hänen valtansa ja vaikutuksensa oli vaarassa. Hän mietti jo lähteä itse toimeen, mutta hän ei tuntenut tarkemmin paaluaitausta eikä niin ollen ollut selvillä mahdollisen vastarinnan suuruudesta. Sillaikaa kun kulkue vielä viipyi putouksella oli toimittava. Hän päätti nyt nopeasti saattaa suunnitelmansa päätökseen.