Svanahäntä oli asettunut heidän kanssaan keskusteluun ja sopinut siitä, että jos he oikealla, hyväksytyllä vampunilla maksavat nahkojen hinnan, saavat he ne omikseen. Tarjous oli erinomainen, ja kun onneksi Helme oli juuri hakenut oikeata vampunia Uudesta Amsterdamista, niin Erkki lupasi muutaman päivän perästä palata ja suorittaa vaaditun hinnan.
Naiset jäivät vielä intiaanileiriin, mutta Erkki ja Martti sopivat Kaisan kanssa, että molemmin puolin koetettaisiin tehdä mahdolliseksi heidänkin paluunsa Erkin ja Helmeen mukana lähimmässä tulevaisuudessa.
MUUTAMIA VUOSIA JÄLKEEN PÄIN.
Muutamia vuosia edellämainittujen tapausten jälkeen ulottuivat metsäsuomalaisten uutisasutukset Naamanjoelta Finland, Upland y.m. siirtolain kautta nykyisen Philadelphian seuduille saakka. Ennen englantilaisten tuloa oli siellä vain muutamia muita asukkaita.
Suomalaiset elivät alussa aivan samanlaista elämää kuin ennen vanhassa maassa. Metsät hävisivät heidän tieltään ja sijaan tuli viljelyksiä, jotka antoivat tuloja ja lisäsivät hyvinvointia.
Kertomuksessamme mainitut henkilöt edistyivät ja vaurastuivat uutisasunnoillaan.
Naaman joen alimman kosken rannalla on Räsälä, Olli Räsäsen koti.
Koskeen on tehty mylly, jossa jauhatetaan Suomi-siirtolan viljat.
Läheisenä naapurina on edelleen intiaanipäällikkö "Noamanen", Ollin
hyvä tuttava.
Olli Räsänen ei ole enää naimaton.
Hän oli kauan ja sitkeästi halunnut puolisokseen Martti Marttisen sisarta Reetaa. Kosia hän ei uskaltanut niin kauan kuin Reetan toiveet olivat Erkki Mulikassa. Avuliaisuudella ja rehellisellä käytöksellään hän ensin saavutti Reetan luottamuksen.
Kun Martti ja Erkki sekä vihdoin myös Stina ja Kaisa palasivat intiaanien luota, näki Reeta, että Erkin ja Stinan vieroittaminen toisistaan oli mahdoton. Sitä vakuutti Kaisakin, jonka noitakeinot eivät Erkkiin yhtään tehonneet. Näin tottui Reeta tyytymään Olliin ja antamaan arvoa hänen uskollisuudelleen.