— Pyydän anteeksi, että vasten tahtoasi tulin vieraaksesi. Myönnän, ettei se tapahtunut minunkaan tahdostani. Mieluummin olisin talon kiertänyt. — Miksi olet äänetön, kaunis tyttö? Onko sinulla ikävä sulhastasi, sitä punatukkaista…
Erkki kuuli tytön vihaisena lähtevän aitastaan sanaakaan sanomatta ja paiskaavan oven kiinni.
Nyt oli hän yksikseen. Hän mietti hetkisen tilannetta. Ei hän ollut niin paljon huolissaan itsensä kuin tovereittensa takia. Hän tiesi olevansa turvassa niin kauan kuin miehet metsässä viipyvät. Ehkäpä siihen mennessä keinon keksii, mutta toverit… Heitä oli vain kolme. Asestettuja vainoojia oli hän laskenut ainakin kahdeksan. Parempi olisi ollut antaa hirven mennä eikä sitä tavoittaa laakson poikki. Mutta tehty, mikä tehty. Ja Erkki oli varma, etteivät toveritkaan hevillä anna itseään surmata.
Jo heti kun hänet oli teljetty aittaan, oli hän koettanut avata ovea.
Se oli sisäänpäin aukeava, joten sitä ei voinut työntämällä saada auki.
Mitään aukkoja tai luukkuja ei ollut, paitsi pieni kissanrako ovessa.
Hirret olivat vahvoja seinissä. Kopeloimallakaan hän ei löytänyt
tyhjästä aitasta mitään asetta millä olisi voinut särkeä oven.
Tällaiset aitat ovat kaksinkertaisia. Yläkerran lattiassa on aukko, jolle johtaa alhaalta tikapuut. Ullakolla oli tapana säilyttää vaatteita nauloihin tai orsille ripustettuina. Hän kiipesi sinne tekemään tarkastustaan. Katon räystään ja seinän yläosan välissä oli kapea rako, josta pääsi vähän valoa tunkeutumaan.
Hän kuuli pihalta liikettä. Vanhempi naisääni kuului sanovan:
— Stina, anna vangille ruokaa. Ties milloin hän on syönyt. Ei tässä talossa ennenkään ketään ole tapettu nälkään, eikä tapeta nytkään, olipa kysymyksessä vaikka suomalainen.
— Ei ole tapettu nälkään eikä muutenkaan, vastasi Stina merkitsevästi.
Mulikka katseli kattoa, joka luisusti laskeutui molemmille puolille. Jos voisi sen puhkaista hartiavoimilla… Hän koetti. Turha yritys. Se oli alapuolelta kahtia halaistuista puista tiheäksi kyhätty, päällimmäisinä oli tuohet. Kummallakin väliseinämällä oli viereisiin aittoihin johtavat matalat ovet. Erkki ilostui tämän havaittuansa. Jos niistä voisi päästä, onnistuisi hän ehkä viereisestä aitasta pakenemaan. Mutta hänen pettymyksensä oli suuri. Ovet olivat ulkopuolelta lukitut. Hän koetti voimiaan vuoroon kumpaankin oveen, mutta ne olivat lujaa tekoa ja kestivät.
Hän joutui neuvottomaksi. Hetken mietittyään hän laskeutui tikapuita alas päättäen odottaa tilanteen kehittymistä.