— Mene tupaan äidin luo. Minä vahdin vankia. Menen renkien kanssa aittaan yöksi. Lukitse hyvin aittasi.
— Kyllä minä pidän siitä huolen. Panen sen oitis lukkoon. — Tyttö sulki aitan oven kaksinkertaiseen säppiin. Veli ja sisar erosivat.
Nyt ei Erkki kuullut pitkään aikaan mitään. Hän söi hyvällä ruokahalulla aterian, jonka Stina oli antanut. Sen jälkeen hän vaipui mietteisiinsä.
Hänellä voi olla surma edessä. Näkisikö hän enää ensi iltaa. Mikä oli toverien kohtaloa Erkin ajatukset lensivät kotiin, missä häntä kaivattiin. Ja Marttilassa odotti häntä sauna ja lintukeitto. Ja odotti siellä Reetakin. Hänestä oli niin omituista, että Reetan muisto tuntui hänestä niin kaukaiselta. Nyt tuntui Erkistä siltä, että Reeta oli hänen sisarensa. Hänen tunteeseensa oli tullut jotain sellaista, johon verratessaan suhdettaan Reetaan hän sai sen käsityksen, ettei hänen ja Reetan välillä ollut rakkautta. Rakkaus lienee jotain toisenlaista. Ja hänen silmiensä eteen tuli kuva tytöstä, joka rannan kivellä nauroi hänelle helakasti ja joka hetken perästä kehoitti häntä pakenemaan vainoojiaan. Mikä oli tuo tyttö? Kylmä ja ylpeä ruotsalainen? Mutta… Ei hän päässyt oikein selville itsestään eikä tuosta tytöstä. Sen hän vain huomasi, ettei hän ollut ennen ollut tällaisessa mielentilassa. Hän istuutui tikapuille ja päätti jo illan tulleen, vaikka pimeässä ei voinutkaan ajan kulkua seurata.
Renkien aittaan, joka oli toisella puolella seinän takana, tuli miehiä.
Hän kuuli heidän levolle asettuessaan keskustelevan.
— Vaino ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on leimahtanut ilmiliekkiin, kuului eräs ääni puhuvan. — Hallitus on asettunut meitä kannattamaan. Sekin tahtoo karkoittaa suomalaiset pois omaan maahansa. Tahi, jos eivät sinne lähde, lähetetään heidät Amerikkaan.
— Mistä sinä olet sitä kuullut, kysyi toinen ääni, jonka Erkki tunsi
Andersin, talon pojan ääneksi.
— Kun vein Fryksdaliin isännän puolesta karjaveroa, kerrottiin siellä paraillaan olevan hallituksen lähettämän miehen, joka oli itse ollut tuossa uudessa maassa ja aikoi sinne mennä uudelleen sekä viedä mukanaan uutisasukkaita.
Pitkälti miehet seinän takana juttelivat asiasta. Vihdoin sanoi Anders:
— Eivät ne suomalaisten kiinniottajat näytä vielä tänä iltana kotiin saapuvan. Meidän on vartioitava vankia. Minä tarkastan, ovatko salvat paikoillaan.