Klinga lähti hänen johdollaan hakemaan vankia ja samalla hän esitti
Piikin asian.
— Ei sotamies voi ennen oikeuden päätöstä päästä pois. Mutta kun asia on niin kuin kerrot, olen varma, että oikeus jättää hänet sinun huostaasi.
Dalbo laskettiin kahlehdittuna tapaamaan tytärtään. Raskain askelin hän käveli Klingan ohjaamana tupaan. Nähtyään isänsä Stina syöksähti hänen kaulaansa.
— Isä, isä, minun on ollut sinua niin ikävä. — Ja hän lisäsi kiihkeästi, vaikka kuiskaamalla: — Isä, ethän ole syyllinen murhaan, sano, ethän? Minä en sitä usko.
Kun isällä oli kädet kahleissa, ei hän voinut painaa tytärtään rintaansa vasten, kuten olisi tahtonut. Hän sanoi vain vakuuttavaisesti:
— Ei, en ole kättäni murhatyöhön nostanut.
— Kiitos, kuului tytön huulilta, jotka painoivat suudelman isän kädelle.
Suomalaiset eivät olleet kohtausta huomanneet. Heillä oli keskenään keskustelemista.
— Valvo sinä Martti meidän kaikkien asiaa. Me luotamme sinuun, vakuutti Olli Räsänen toisten suomalaisten nyökätessä myöntymyksestä päätään.
— Minä puolestani olen valmis Amerikkaan lähtemään, jatkoi Räsänen. —
Minulla ei ole täällä enää mitään.