Piikki sylkäisi ensin ja hieroskeli polveaan. Sitten alkoi selittää:
— Paljonhan siellä suomalaisia on. Sanovat niitä olevan Ruotsin armeijasta neljännen osan. Meillä on siellä omat joukko-osastomme, useimmat Torstensonin tai Stålhandsken johdon alaisina, joskus Wrangelinkin komennuksessa. Monessa tulessa olemme olleet. Kuuminta, missä olen ollut, oli silloin kun oli kulettava Lech-virran yli Baierissa. Keisarin sotapäällikkö Tilly piti kovasti puoliaan ja esti ylitsekulkua. Silloin kuningas huusi 300 savolaista esiin. 'Minä tiedän, että te ette välitä keisarillisten luodeista. Menkää veneillä virran yli, valloittakaa vastapäisellä rannalla oleva saari ja luokaa sinne etuvarustus. Kymmenen taaleria jokaiselle, kun työ on suoritettu.' Näin sanoi kuningas, ja tietysti me lähdimme. Luoteja tuli kuin rakeita rankkasateella. Ei siinä kauan viivytty, kun olimme saaren rannalla. Ja sitten me huusimme "hakkaa päälle!" ja hakkasimme maahan keisarillisia. Tuo huuto vaikutti yhtä paljon kuin miekan iskut. Huomasivatpa keisarilliset, että me olimme suomalaisia. Meitä he olivat oppineet pelkäämään ja tuota huutoamme. He juoksivat kuin säikähtäneet lampaat kapeaan salmeen, joka erotti saaren heidän pääjoukoistaan. Ei niistä monestakaan ollut enää morsiamensa luokse. Me valloitimme saaren, laitoimme varustuksen ja saimme kukin kuninkaan omasta kädestä 10-taalarisemme. Ja hän sanoi: Sillä tavalla ne Savon pojat tappelee.
— Hän se kuningas oli, se Kustaa Adolf, lopetti sotilas innostuneena.
Silmät kiiluvina innostuksesta Pekka kuunteli sotamies Piikin puhetta. Keskustelun aikana olivat Luukas ja Paavokin saapuneet, varustauneena hirven ajoon. Killi makasi rauhassa Pekan jalkain juuressa.
Käytyään ulkona Leena ilmoitti saunan olevan valmiina. —
Miesten kylvettyä oli illan hämärä jo muuttunut pimeäksi. Puinen luukku vedettiin akkuna-aukon eteen ja päre sytytettiin pihtiin uunin nurkalle. Lisävalon saamiseksi kokosi Reeta tervaksia takkaan leivinuunin kupeelle ja sytytti ne tuleen.
Miehet olivat virkeitä ja puheliaita. Kyseltiin Piikiltä uutisia suuresta maailmasta, joka metsäsuomalaisista tuntui niin kaukaiselta.
Piikki kertoi havainneensa, että paha metsäpalo, joka oli sattunut alempana joen varrella, oli ärsyttänyt peltoviljelijöitä tuimasti, he kun saivat sen käsityksen, että palo oli lähtöisin suomalaisten kaskitulesta. Se oli polttanut laajalti metsää.
— Sattuuhan se kovalla tuulella kuivana aikana joskus tuli saamaan vallan sellaisen, ettei sitä voi hallita, myönsi vanha Marttinen. — Mutta on täällä metsiä palamaankin. Ja palaneesta alastahan ruotsalaiset saavat parempaa laidunmaata lehmilleen.
— Ruotsalaiset ovat uhanneet ajaa kaikki suomalaiset täältä pois.
Kehuivat hallituksen olevan heidän takanaan, selitti Piikki.