Esimies ajatteli asiaa, tuumi sitä monelta puolelta, otti oikein periaatteen kannalta ja eri näkökohtia tarkastamalla. Mutta sittekin hän aina samaan saapui, samaan päämaaliin pääsi. Hän huomasi, että asialla ei voi olla muuta kuin yksi puoli, ja että se puoli on ehdottomasti kannatusta ansaitseva. Ja kun asia kerran on niin välittömässä yhteydessä kaikkien naisten kanssa, ja heidän kauttansa mitä läheisimmin liittyy miehiin, niin mikä estäisi ottamasta sitä juuri täälläkin puheeksi.
— Läpi se asia on ajettava — tuumi esimies ja valmisteli lähtöä talolle. — —
Iloisempana, aatteellisempana, kuin pitkään aikaan tuli esimies illanviettoon ja julisti sen muutamilla sanoilla avatuksi.
Kun kertomus ja pari runoa oli tavalliseen tapaan luettu, alkoi tanssi. Esimies ei kuitenkaan sen loppua malttanut odottaa, vaan meni ja keskeytti sen paraassa vauhdissaan.
— Minulla olisi eräs kysymys, jonka tahtoisin keskustelun alaiseksi, jos seura niin tahtoo — puhui esimies tanssin tauottua.
— Hyvä, hyvä, tahtoo, tahtoo! — kuului vastauksia hämäristä nurkista.
— Kysymys koskee naistemme päähineitä, ja jos seura tahtoo, niin sanon alustukseksi muutaman sanan.
— Mitä se koskee… mitä… mitä? — kuiskailivat edempänä olevat siksi kuuluvalla äänellä että esimieskin sen kuuli.
— Kysymykseni koskee naistemme päähineitä — täytyi esimiehen lujalla äänellä uudistaa.
Suhinaa, hiljaista naurua ja virnistelemistä kuului pitkin seinävieruja, jonka kuitenkin pian lopetti jykevä ääni peränurkasta: