— Antaa tulla vaan!
Sen jälkeen oli hiljaista joka puolella ja esimies käsitti vuoronsa tulleen.
— Niinkuin teistä on ehkä joku kuullut tahi lukenut sanomalehdistä — alotti esimies juhlallisella äänellä — on nykyään paljon puhuttu naistemme päähineistä. Ne nimittäin ovat vielä sillä "kehityskaudella", että meillä niitten suhteen olisi paljon toivomisen varaa.
En tahdo pitkälti puhua, huomautan vaan, kuinka kerrassaan rumia ja epämukavia ovat nuo paksut villaiset huivit, joilla te naiset päänne vyötätte, niin että tuskin silmiä näkyy, nenästä ja suusta puhumattakaan. Millaisia ovat nuo kalliit silkit, jotka panevat korvat kohisemaan, niin ettei kuule vaikka hevosella päälle ajaisi. Millaisia nuo ohuet karttuuni- ja pumpulihuivit, jotka virttyvät ja rapistuvat niinkuin lehmän sieni aholla. Kuinka monta markkaa niihin vuosittain pannaan, kuinka monta, sanokaapas, sanokaapas!… Ja millainen on niiden "terveysopillinen" puoli?
En tahdo pitkälti puhua, vetoon vaan erään lääkärin sanaan. Hän nim. sanoo, että ne pääntaudit, joita naiset niin yleisesti sairastavat, tulevat juuri noista paksuista ja epämukavista huiveista, jotka hautovat ja kuumentavat pään niinkuin tulinen pätsi. Näin käy pää araksi kylmälle. Kun siihen sitte sattuu tuulen henki pääsemään, on kipu valmis. Päänkipua seuraa sitte hiustaudit, yleiset kylmettymiset, pitemmät sairaudet ja viimein varma kuolema.
En tahdo pitkälti puhua, sanon vaan suoraan ja lyhyesti, että on jo aika heittää nuo epämukavat huivit nurkkaan ja kohottaa tilalle hatut. Ne ne ovat halpoja, "terveysopillisia" ja niin erinomaisen sieviä ja nättiä, jotta ruminkin naama näyttää kauniilta kuin enkelin naama.
Naiset, naiset, huomatkaa, mikä erittäin tärkeä seikka, mikä etu ja tulevaisuus itsellenne! Vielä kerran: huivit nurkkaan, hatut päähän!
Esimies puhui tavattomalla ponnella ja lennolla, hän puhui niinkuin itse kehittämästä aatteestaan, niinkuin omaa vakaumustaan haastanut olisi. Sen hän itsekin huomasi, huomasi omista helposti löydetyistä sanoistaan, tarkkaavista katseista ja siitä hiljaisuudesta mikä huoneessa vallitsi.
— Olkaa hyvät ja lausukaa ajatuksianne tästä asiasta — kehoitti esimies.
Hiljaisuutta yhä kesti, vastauksia ei kuulunut, joten esimiehen olo alkoi käydä hyvin ikäväksi.