— Koeta, koeta, ja tuo mylly tullessasi. Ilman älä tule! — huusi Viikki ja alkoi tehdä lähtöä. Onnea matkalle, onnea matkalle, toivottelivat muut miehet ja poistuivat hiljoilleen Viikin jälestä. —
Kun miehet olivat poistuneet, meni Pirttimäki tuumivaisena kamariinsa, pisti aviisin palasen samalle paikalle mistä äsken oli ottanut, ja alkoi perinpohjaisemmin tuumia kilpa-ajoon menoansa. Hän ei ollut koskaan ennen kilpa-ajoissa ollut, ei katselemassakaan, saati sitte ajamassa. Kaikki edeltäpäin tapahtuva varustautuminen ja toimiminen oli tehtävä pelkän mielikuvituksen varassa. Joskus oli kyllä niistä puhetta kuullut, vaan ei ollut sen enempää arvoa antanut. Vaan nyt olivat asiat toisin: uusi hevonen oli taloon hankittu, jonka rinnalla kylän, muut hevoset eivät pysyneet, vaan jälkeen jäivät. Palkinto oli toisenlainen kuin mitä ennen, tuskinpa sitä kaikki haluaisivatkaan.
Juuri nämä muutokset ne vaikuttivat koko käänteen Pirttimäen Aapon kilpa-ajo harrastuksessa.
Epäilyttää kuitenkin tahtoi koko asian todellisuus, varsinkin tuon omituisen palkinnon tähden. Kuulustaa päätti Pirttimäki vielä varmalta taholta tuota asiaa. Kahtaalta päätti neuvoa kysyä: Juho ottakoon myllyssä käydessään selvää kilpa-ajopäivästä sekä palkinnosta.
Itse hän veisi lapset maanantaina kouluun ja ohimennen, muina miehinä kuulustaisi opettajan mieltä asian todenperäisyydestä.
Näillä toimilla Pirttimäki valmistausi kilpa-ajoja vastaan ottamaan.
* * * * *
On kulunut parisen päivää, isä ja poika, kumpikin ovat palanneet matkoiltaan. Kuulusteleminen on käynyt suotuisasti ja kaikessa hiljaisuudessa niinkuin pitikin. Myllyssä oli keskustelu kilpa-ajoista syntynyt ihan kuin itsestään. Mylläri näkyi enemmän tietävän kuin muut, tiesipä päivän ja palkinnonkin. Ja ikäänkuin aavistaen Juhon tuumat, kehoitti hän ja käski Pirttimäkeä kaikin mokomin ajamaan palkintomyllyä.
Pirttimäki oli koululla käydessään saanut tietää opettajalta että kilpa-ajot ovat, vaan palkintoa sanoi ei muistavansa. Opettaja nimittäin oli harras eläinten ystävä, eikä siis kilpa-ajouutisista paljoa perustanut, eikä niitä muillekaan tyrkyttänyt.
Puolinaiseksi jäi kuulustaminen siltä taholta, joten Pirttimäki palatessaan poikkesi Kromppalaan, missä puuttuvat tiedot annettiin, vieläpä vanhoja lisättiin.