Saksanpolkka käy kuin itsestään, jalat tekevät temppunsa kuin sotaratsut, ja korkojen kolke, varvasten suhina on rytmikäs ja tarkka. Tavallista polkkaa sitä onkin jo pistetty pitkän aikaa. Oikeaan pyörittäessä se mukiin menee, mutta kun vasemman vuoro tulee, käy lattia pieneksi, seinät pyrkivät liian lähelle, joten lasikuulat siellä joutuvat suureen vaaraan.
Ville, joka opettajana esiintyy, seinät helposti välttää, mutta oppilaitaan ei niistä loitommalle saa.
— Kiertäkää nopeammin, tehkää äkkinäisempiä käänteitä! — huutaa hän pojille.
Mutta kun eivät niistä silläkään pääse, lohduttelee Ville: — noh… on sitä seurahuoneessa tilaa, eivät tule seinät siellä tielle… ja jos tulemaan sattuisi, parasta kiertää oikeaan. —
Pojat ottivat pienen paussin ja istuivat sängyn laidalle väsyneitä jalkojaan lepuuttamaan. Ja oikein kuin "Kreivin aikaan" sattui palvelustyttö siihen iltapäiväkahvineen, poikain suureksi iloksi.
— Voi, mutta sinä kulta Liisa, tules kanssani yksi saksanpolkka — huusi Heikki ja sylkäsi käsiinsä.
— En uskalla, rouva on kyökissä.
— Mitä rouvasta, yksi kerta vaan, armas Liisa!
Ja kun oli tarjottimen käsistään saanut, tempasi Heikki hänet kiinni, kietoi käsivartensa vyötäisille ja alkoivat tanssin. —
Oikein se sydäntä hiveli, oikein rintaa lämmitti tuo Liisa siinä sivussa. Tuntui niin pehmeältä, niin herttasen mukavalta tanssia toisen sukupuolen kanssa. — Oi kuinka suloista — miesten kanssa ei mitään, tämän rinnalla — tuumi Heikki. Ihan unehtui että vaan oma piika siinä kupeella hyllyi, jolle ei ennen mitään arvoa annettu.