Kun pojat huomasivat selkänsä turvatuksi, hiljensivät vauhtia ja ottivat kävelyn.
— Saakuri kumminkin!… hiivatin moukat!… märkämekot! Tules tänne niin minä… sinut nuuskaksi jauhan! — huusi raivoissaan Kalle, puri hammastaan ja heilutti nyrkkiään ilmassa.
— Voi, voi, kun minun selkääni jumoo — valitteli Heikki.
— Näetkö poskessani mitään Kalle? — kysyi Jussi.
— Pieni naarmu, ei muuta mitään.
— Ei sitte väliä! Mutta jos päivä olisi, pojat, näyttäisin mikä se naskalini väri on. Saakuri soi!… se luita ja ytimiä kaivoi!
— Samaa teki tuo! Valmiita reikiä on siellä Heikki, mene tikkunauloja sovittelemaan.
— Menen, menen, mutta suuremmalla joukolla… Voi voi kun selkärankaani potee… halolla siihen löivät… saakurin kollot — päivitteli Heikki.
— Hyi, kun on märkä ja ilkeä olla… vaatteenikin haisevat kun öljymakasiini — puheli kankeasti Ville.
— Minun haisevat melkein pahemmalta, ja paitani on ihan märkä… mutta olkoon! — päätteli Kalle.