Oikein se mielen sai karvaaksi, harmitti koko elämä.
— Parempi kun olisin kotona maannut, olisi rahanikin säästynyt — mutisi Kalle vihoissaan ja mulkoili happamasti ympärilleen.
— Sanos muuta — virkkoi Jussi.
Mutta Heikki ei poikain puhetta kuullut, seurasi vaan tarkkaavaisena tanssin menoa.
— Mitäs se tuo taas onkaan — kysyi hän vihdoin Villeltä.
— Valssia on…
— Jaa niin! Sitä minä en taida, mutta sinä, lähde joukkoon! Jos taitaisin niin menisin.
— Eipä tuonne juuri julkea, olisi edes jokukin tuttu.
— Mitä siitä!… se on pääasia että osaa tanssia. Ota tyttö ja lähde!
Villen teki mieli kovasti, varpaat taputtivat lattiaa ja ruumiissa kävi kummalliset väreet. Tahti oli niin tasainen, sävel hurmaavan kaunis, lattia sileä ja laaja ja naiset kuin taivaasta pudonneita enkeleitä.