— Tanssivatkin aivan toisin kuin tavallisesti… noin juoheasti ja pitkään pyörivät… en minä sentään uskalla — tuumi Ville itsekseen.
— Peijakas, onhan siellä Häyrysen "tiskinnuolijakin", näetkö!… tuolla kieputtaa mennä polvet notkossa — kuiskasi Heikki ja näytti kädellään sinne päin.
— Missä? — kysyi Jussi äkkiä.
— Tuossa juuri tulee — vastasi hän osottaen kädellään.
— Eilen minulle silliä punnitsi ja öljyä mittasi — puheli Jussi tyynesti.
— Ketä se tanssittaa — kysyi Ville.
— Ketä lienee… en minä ainakaan tiedä onko lintu vai kala.
Vielä kerran valtasi Villen vastustamaton halu lattialle, katseli jo sopivaa naista kumppanikseen ja aikoi pyytämään mennä. Mutta samassa rupesi valssin tahti harvenemaan, tanssijat jättivät kiireesti lattian ja soitto lakkasi.
Tyytymättöminä lähtivät pojat ovinurkastaan ulos, siellä tuumailivat ja rahojaan laskivat, sitte jälleen sisälle palasivat.
— Ville, mene sinä edellä, olet ennenkin käynyt — kehottelivat toiset.