Ei voinut juuri sanoa että rohkeuttakaan puuttui, olihan vastamyrkkyä otettu, jonka vaikutus kylläkin jo näyttäytyi. Kasvot kävivät punakoiksi, polvet letkahteleviksi, veri sai kovemman vauhdin suonissa, ja kurssi kaikkialla nousi.
— Olisi meidän Liisu täällä, menisin heti — kuiskaili Heikki.
— Jaa, sitte minäkin — lisäsi Kalle.
— Ville, lähde sinä edellä, tulen heti perässä — kehoitti Heikki.
— Minäkö sitä aina edellä!
— No sinä, sinä… kuka sitte?
— Kalle, mene sinä! — sanoi Ville ja nykäsi kylkeen.
— Älä hassuttele! — äijäsi Kalle melkein kuuluvasti.
Ville huomasi, etteivät toverit lähde ellei hän alota. — Tanssi ei itsessään Villeä pelottanut, sitä hän kyllä osasi, olihan toisetkin opettanut; mutta hän oli siksi ujo, ettei rohjennut naista pyytämään mennä.
Vaan nyt se ujous on heitettävä pois, mennä pitää ennenkun on myöhästä — tuumi Ville.