— Tuo, jota Ville tanssittaa, on mestarin veljellä piikana — selitteli Jussi.
— Tuoko, onko se piika? — kysyi Heikki.
— On, on, mestarin veljellä.
— Ja noin nätti!… hyppii kuin västäräkki. Sen kanssa minäkin menen — innostui Heikki puhumaan.
— Ja minä… ja minä — toistivat Kalle ja Jussi.
Tarkkaan koettivat pojat Villeä seurata, näkivät kuinka se taajaan parveen syöksähti ja sieltä taas avarammille aloille pyrki. Toisinaan hukkui silmistä kokonaan ja vasta toiselta puolelta salia uudelleen näyttäytyi.
Vihdoin palasi Ville hengästyneenä poikain tykö.
— No pojat!… joukkoon! — kyllä sinne mahtuu — puheli hän, pyyhkien hikeä otsaltaan.
— Minä menen saman kanssa kun sinäkin.
— Onko se hyvä? — kysyi Heikki.