— Parempi myöhään kun ei koskaan — tuumi Eero päättävästi.
Mutta vihdoin eräänä iltana, kun jälleen molemmat sattuivat lukutupaan, huomasi Heikki miten Eero erityisemmin tutki, haki ja kyseli Nykyajan numeroa.
Hän äkkäsi asian oikean laidan ja sanoa tokasi: Eero, oletko kirjoittanut Nykyaikaan?
— Nykyaikaanko!… kuinka sellaista luulet? — vastasi tämä hyvin epävarmasti.
— Olet kun oletkin Eero, kyllä sen huomaan, älä sano vastaankaan… olenhan sinua usein siihen kehoittanutkin.
Eero aikoi panna lujasti vastaan, vaan kun Heikki oli niin läheinen ystävä, myönsi hän ja sanoi:
— Lähetin sinne pari pätkää, vaan älä siitä sentään viitsi kenellekään puhua.
— Arvasinhan!… vai niin, vai niin, ettäkö olet Nykyaikaan runoja lähettänyt… Onnea sinulle Eero! Olisi hauskaa kun ne pian näkisi — puheli Heikki.
Vähän ajan perästä taas jatkoi:
— Vai jo sinunkin ajatuksiasi painetaan… onneksi olkoon!