— Antaa sen lehmänsienen olla mullien ruokana! Mutta aina kun uusi sienilaji löydetään, tuodaan se isännän tarkastettavaksi, joten melkein aina on joku sientään "tutkituttamassa". Salmela on pahemmassa kuin pulassa tutkittaviensa kanssa. Hänen tietopiirinsä, mitä tulee sieniin, on vähän niin ja näin. Mutta Salmela luottaa lautamiehen neuvoon, että ota mitä otat, kun et vaan kärpässientä ota. Ja sen perusteella hän hyväksyykin kaikki mitä vastaan tulee, paitsi kärpäs- ja lehmänsientä.

— Tietääkö isäntä mikä se tämä sieni on? — huutaa Jussi, kantaen suurta, vetistä sientä Salmelalle.

Isäntää jo harmittaa tuo yhtämittainen kyseleminen. Mutta hän tahtoo säilyttää arvonsa, niin ettei siihen ainakaan Jussi hampaineen kiinni pääse. Salmela ottaa sienen ja hyvin tuumaavaisena sitä tarkastelee.

— Tämä on Genoveevansieni — sanoo hän viimein juhlallisesti.

— Genoveevansieni… näitäkö se Genoveevakin siellä metsässä ollessaan söi? — kysyy Jussi ihmeissään.

— Niitä se kuuluu syöneen — vakuuttaa isäntä.

— Genoveevansieniä minäkin sitte tahdon syödä… vai söi se näitä… Genoveeva… Genoveeva — puhelee Jussi itsekseen ja painautuu metsään, enemmän sellaisia löytääkseen.

Mutta Salmela nauraa makeasti hyvin onnistunutta keksintöään.

Kun korit ovat täyttyneet, palataan taloon ja ripustellaan sienet kuivamaan. Isäntä noutaa puodista rautalankaa, kiinnittää toisen pään seinään ja irtonaisesta päästä sujauttelee sieniä lankaan. Raskaimmat eivät tahdo siinä pysyä, vaan putoa lotkahtelevat tuhansiksi pirstaleiksi maahan… Jussin Genoveevansienet ensimäisinä. Vaivalla ja varovaisuudella saadaan vihdoin sienet lankaan, joka pitkänä kuin kuivausnuora kiertelee pihaa, poiketen toisinaan nurkkaukseen, toisinaan puunoksaan ja mihin milloinkin, tukipaikkaa hakemaan.

Siinä niitä katsellaan ja kurkistellaan kuin äsken leivottuja leipiä vartaissaan. Naapuritkin poikkeavat ihmettelemään tätä varsin uutta ja paikkakunnalla ennen kuulumatonta hommaa. Ivaillen ja naureskellen siitä toisensa perään poistuvat ja kotonansa tuumivat, että jo se Salmela on kumma mies, kun aikoo ruveta väelle madonlakkia syöttelemään. Saituri ja tarkka mies. Minä en heitä vaan suuhuni pistäisi, en jo…