Nauroivat ne kyläläiset usein Salmelalle vasten silmiä ja ujostelematta sanottavansa sanoivat. Mutta levollisena se Salmela vastaan tuumi, että mies se on, joka viimeiseksi nauraa ja että naurakaahan vielä parin kuukauden perästä. Naurakaa silloin, joo, naurakaa, joo joo.
Salmela ei varsinaista tarkoitustaan, sieni-afääriään, kenellekään ilmaissut; kielsi vielä kivenkovaan vaimoansa ja Sannaa asiasta sanaakaan puhumasta.
— — —
Illalla levolle mennessä otti Salmela vaimonsa kanssa sieni-afäärin jälleen puheeksi. Hän selittelee ja laskee moneen kertaan, miten kerrassaan kannattava ja tuottava tämä homma on. Varmaa lukua kuitenkaan ei vielä voinut sanoa, miten paljon sienet kuivattuina painostaan menettävät. Mutta ainakin yhden kilon kuivia, luuli Salmela 10 kilosta tuoreita saavansa.
— Osapuilleen oli meillä ainakin 75 kiloa sieniä, joista siis minun laskuni mukaan pitäisi tulla 7:n ja puoli kiloa kuivia, ja se jo olisi rahassa sama kuin 37 markkaa 50 penniä. Hee eukko, mitä sinä sanot, kannattaako homma?
— Hyvin kannattaa tällaisena aikana, jos vaan laskusi paikkansa pitävät.
— En ainakaan suurta virhettä luulisi laskuissani olevan.
— Mutta jos eivät kelpaisikaan…
— Varmasti kelpaavat! Sieni kun sieni ja Pietarissa niitä tarvitaan julmat joukot.
— Hyvä olisi, tavattoman hyvä — tuumii emäntä ja kääntyy kyljelleen.