Salmela koputtaa tuhat piipustaan, asettaa sen sänkyä vastaan nojaamaan ja vielä kauan siinä valveillaan sieni-afääriänsä tuumailee.
— — —
Mutta seuraava päivä oli ensimäinen pettymysten päivä Salmelan afäärille.
Aamulla, kun talossa herättiin, putoilee vettä taivaan täydeltä. Sienet lupottavat pitkässä langassa hyvin onnettoman ja kurjan näköisinä. Jussin Genoveevansienet ovat viimeiseen saakka tipahdelleet liejuiseen maahan; muuan tuki on pettänyt, joten suuri osa makaa vedessä.
Salmelan ei tee mieli koskea koko tavaraan. Häntä harmittaa ja suututtaa; odottavasti katselee taivaan merkkejä eikö siitä jo sade pian lakanne. Taivas on kuitenkin ihan kauttaaltaan harmaan, tasaisen pilven peitossa, joten odotteleminen tuntuu varsin toivottomalta… Ja sitä myöten kuin vesilampareet pihassa lisääntyvät, sitä myöten se isännän mieli mustenemistaan mustuu.
Harmistuneena palaa Salmela kamariinsa, ja vaimollensa tuumii, että olisi se vesi jo täksi vuotta riittänyt. Mutta aamukahvia juodessaan, keksii Salmela uuden keinon.
— Kuules eukko — puhuu hän — sano sille tytölle että panee saunan lämpiämään.
— Näin aikaseen! — ihmettelee emäntä.
— Niin, minä vien sienet saunaan.
Emäntä antaa käskyn Sannalle, ja isäntä lähtee keräämään sienet pihasta ja kantaa ne saunaan. Siellä upottelee hän rautanauloja saunan seiniin, niin korkealle kuin suinkin ulettuu. Pitkän langan katkoo hän siksi pitkiin pätkiin, että ne hyvin toisesta seinästä toiseen ulettuvat. Naulaan kiinnittää hän sitte langan, varovasti sen sienillä täyttää ja vihdoin vastaisella seinällä olevaan naulaan kiinnittää. Samat temput uudistuvat siksi, kunnes kaikki sienet ovat "katossa".