Salmela antaa Sannalle vissit määräykset, miten saunaa on lämmitettävä: Ensi alussa hiukan, mutta sitämyöten kun sienet alkavat kuivua, saa yhä enemmän lyödä puita pesään. Vettä ei missään tapauksessa pidä kiukaaseen heittää.
Usein käy Salmela saunassa katsomassa, onko kaikki niinkuin oleman pitää. Jos silloin sattuu pesä olemaan tyhjä, mättää hän koivuhalkoja niinpaljon kuin suinkin mahtuu. — Salmelan mielestä saattaa jo muutamien tuntien perästä ottaa kovemmankin kuumuuden. — Sitte koettelee hän kädellänsä ilmaa saunan katossa ja tunnustelee langoissa riippuvia sieniä. Kuumaa on ilma, tavattoman kuumaa — mutta silti kosteata.
Poistuttuaan saunasta, jättää Salmela oven raolleen, jotta hikilöyly pääsisi ulos. Vaimolleen tuumii hän, että kuivaminen siellä nyt on, ei siinä mikä auta.
— — —
Salmela oli antanut kylälle sanan, että tuoda sieniä vaikka miten paljon ja minkälaisia hyvänsä, kunhan ei juuri kärpäs- eikä lehmänsieniä tuotane. Seuraavana päivänä niitä jo kannettiinkin Salmelan tupaan pari suurta korillista. Isäntä otti tavaran juhlallisena vastaan, punnitsi korit käsissään ja tuumaili mitä niistä pitäisi maksaa.
— No mitä se muori näistä tahtoo?
— E-en minä tiedä… antakaa mitä tahdotte. Isäntä koettelee uudelleen korien painoa, mittailee silmillään niiden suuruutta monelta eri puolelta ja vihdoin kuiskaa vaimollensa:
— Mitä mä tuosta nyt maksan?
— Maksa mitä tahdot… en minä tiedä — vastaa emäntä samaan tapaan.
— No sanokaa nyt muori mitä näistä tahdotte — uudistaa isäntä.