— Kyllä hyvä isäntä sen paremmin tietää… Maksakaa mitä tahdotte.
Salmela tuumii vielä hetkisen, ottaa sitte kukkaron taskustaan ja lukee sieltä muutamia kuparikolikoita eukon käteen.
— Viekää nämä sienet saunaan ja nostelkaa siihen suureen koriin joka on lauteitten alla. Mutta varovasti, etteivät mene rikki!
Kun muori on sienineen saunapolulle poistunut, sanoo isäntä mielihyvissään:
— Ei tässä kaupassa suuria rahasummia tarvitse liikutella… Mutta huomasitko miten puhtaita sieniä sillä eukolla oli?
— Hyviä oli, olisi niistä saanut enemmänkin maksaa.
— Kai olisi; mutta mitäs minä turhia, kun halvemmallakin saa.
— Olisi tuolle eukolle sopinut antaa.
— Jos olisin hänelle maksanut, olisivat toisetkin vaatineet saman.
Toinen kerros lankoja kiinnitetään edellisten alle. Sanna nostelee sieniä syvästä kopasta ja isä ne pistelee lankaan. Hiki juoksee pitkin Salmelan parransänkistä poskea. Sannasta tuntuu ilma saunassa pahanhajuiselta ja ilkeältä, niin että sisälmyksissä muljailee ja möyrii, jotta on heittää kaikki maalle. Kiireesti jättääkin hän saunan, kun viimeisen sienen on isälleen antanut. Vaan Salmela hajusta ja muusta ei huoli, lyö vain puita enemmän pesään ja sitte rauhallisesti katselee katossa riippuvaa tavaraa.