Pian näkyykin sininen savu laakson pohjasta nousevan. Ränsistynyt veräjä pistää tien yli ja laaja hakamaa alkaa. Ja kun se loppuu, kavahtaa pieni asumus ystävällisen näköisenä pyhien pihlajien takaa näkyviin ja tuntuu siltä kuin se jo kauaksi huutaisi: terve tuloa!

Rohkeasti astuukin Katri pehmeätä, ruohoista polkua pihaan.

Rappusilla sitoo vanha ukko virsuja ja kun Katrin näkee, ystävällisesti tervehtii ja sitte tupaan saattelee.

— Mistä tyttö on kotoisin — kysyy mökin ijäkäs emäntä ja katsoo lempeästi Katriin.

Katri selittää kotipaikkansa ja kertoo matkansa tarkoituksen.

Emäntä kuuntelee ja kun on saanut iltasen pöydälle, asettaa hän kolme puulusikkaa vadin reunalle ja kutsuu Katrin maistamaan piimää ja talkkunaa.

Seuraavana aamuna kun Katri taipaleelle palaa, pistää mökin vaimo tuoreen leivän ja pari kalaa myttyyn ja saattelee Katrin veräjälle saakka.

VII.

On Juhannusaatto…

Rengit ovat tuoneet vankan kuorman nuoria koivuja kartanolle, johon niistä kauniin lehtimajan pystyttävät. Hanna on lähtenyt aamulla kirkonkylään juhlaostoksia toimittamaan, eikä ole vielä palannut, vaikka jo ilta rupeaa saavuttamaan.