— Hah ha haa, jopa nyt… vai kyökissä. Kun ei vie saunaan… ha ha haa…
Lautamies ei tiennyt siihen mitään sanoa, vaan ei Salmela sitä suuresti kaivannutkaan… Aamunen näky vielä luontoa puistatti, joten Salmela vaistomaisesti puristi piippunsa koppaa ja savun möyräillessä hampaitten välistä, sanoa jokelsi:
— Vai kyökissä se opettaja kuivailee… Salmela johti keskustelun nyt toisille aloille, eikä sienijuttuun enää sanaakaan sanonut.
Maanantaiaamuna lähtee Salmela väkinensä sienimetsään. Viikon kasvu on ollut erittäin hyvä, sillä maa on yltä yleensä sienien peitossa. Väki on jo uuteen toimeensa tottuneempaa kuin ensikerralla, silmä tarkempi huomaamaan jo kaukaa sienen, joten korit nopeasti täyttyvät reunojansa myöten. Ja kun korit rappusten eteen lasketaan, sanoo isäntä kuin hyvikkeeksi:
— Tänään tehdään sauna ja otetaan tavallista tuimempi löyly.
Tieto tulee yllätyksenä väelle, sillä tuota suloista sanomaa se ei voinut odottaa, varsinkaan nyt, kun täysinäiset korit jo tyhjentäjää odottivat. Ihana tyytyväisyyden leima nousee niin naisten kuin miestenkin naamoihin; mutta Salmela ei sitä kauaa katselemaan joudu, vaan kiirehtää tupaan, valmistamaan sienille kuivuupaikkoja.
Tuvassa olijain naamat venyvät pitkiksi, nähdessään isännän upottelevan rautanauloja seiniin ja kiinnittävän lankoja niihin. Vaimoväen puolelta tulee epämieluisia huomautuksia, mutta Salmela niistä ei välitä; hän kantaa sienikopat sisälle ja tyhjentää ne lankoihin…
Sieviltä ja mukavilta ne siellä katossa näyttävätkin. Oikein niinkuin ylpeillen katselevat sieltä korkeudestaan lihavat "Genoveevansienet". Toisinaan ne kuitenkin lattiassa pistäytyvät, josta hyväntahtoinen ja puhtautta-rakastava naisväki ne turvallisempaan paikkaan toimittelee.
— — —
Salmelan uusi yritys ei ollutkaan hullumpi. Ilokseen, sanomattoman suureksi ilokseen huomaa hän jo seuraavana päivänä miten pienemmät sienet ovat puolikuivia.