— Heikkarisoikoon! — huudahtaa Salmela ja hakee vaimonsa. Eukkoo, eukko, koettelepas. Pian nämä kuivuvat!
Emäntä vakuuttelee samaa ja tuumii, että ainakin noista 10 kiloa lähtee.
— Hyvinkin lähtee… saadaanhan se… ainakin 10 kiloa — tuumii
Salmela mielihyvissään ja taputtelee vaimoansa hartioihin.
Sitte ryhtyy hän sieniä harventamaan. Ne ovatkin liittoutuneet pitkiksi pötkyiksi, joten repimällä täytyy ne toisistaan irroittaa.
Iltapäivällä, kun sieniä tuodaan kaupaksi Salmelaan, ottaa isäntä ne tervetulleina vastaan ja maksaakin oikein raavaan puoleisesti. Salmela huutaa vielä perään, että tuo nyt enemmänkin; antaa ne marjat olla maassa noukkimatta, ennättää ne saada myöhemminkin.
Kehoitusta noudatetaan, joten sienien kaupustelijoita on talossa myötäänsä. Vaan siitä huolimatta ottaa isäntä kaikki vastaan ja maksaa entisen kurssin mukaan. Mutta jos useita samalla hetkellä sattuu tulemaan, tahtoo se kurssi silloin väkisinkin laskea. Eikä siinä ole myöjilläkään mitään sanomista, kiittävät kun saavat tavarastansa eron. Toisinaan, milloin korit sisältävät nuo kaksi luvatonta sienilajia, vaikka siinä joukossa olisi hyviäkin, palauttaa ne Salmela niine hyvineen, joten myöjälle tavallisesti tulee matka takapihalle.
Sienikauppoja tehdessään tuntee Salmela itsensä vähän noin niinkuin "pikku patruunalta", jolle kaikki tuovat, joka kaikille antaa ja maksaa ja jota jokainen kunnioittaen katselee. Ja mitä laveammalle hänen kauppa-alansa alkaa ulettua, sitä selvemmäksi tämä "patruunitunne" hänessä kasvaa. Toisinaan luulee jo kuulevansakin tuon ihanan sanan, joka nostattaa heleän punan poskille niinkuin helmeilevä viini…
Eräänä aamuna kuuluu vaimoväen puolelta paha kielenkäyttö. Lattiaa laastessa on tavattu suuret määrät valkeata, liikkuvaista tavaraa, jota, kun ruvetaan tarkastelemaan, nähdään kaikkialla tuvassa, yksinpä piisissä ja — ruoka-astioissakin.
Isännän sienet tuomitaan kaikkein pahimpaan paikkaan ja isäntä itse sen pahimman paikan viereen.
— Hyi, ihan minua ylönannattaa! — kirkasee Sanna ja viskaa luudan palavaan takkaan. Palakoot sinne! Hyi kumminkin!