Salmela saapuu Pietariin. Matka on onnellisesti ja hauskasti kulunut, lukuunottamatta pientä seikkailua tullimiesten kanssa Valkeasaaressa.
Asemalle tultua, pistäysi näet Salmela ulkona, jolla ajalla lukossa oleva matkalaukkunsa oli kannettu tarkastuspaikkaan. Kun Salmela palasi vaunuunsa, eikä matkalaukkuansa löytänyt, nosti hän aika elämän.
— Kuka se täällä varkaana liikkuu. Jumaliste, kuka se on! — huutaa hän ja lyö jalkaa laattiaan.
Matkustajat selittävät asian ja neuvovat Salmelaa kiireesti menemään tullimiesten pakeille. Helposti hän sieltä matkalaukkunsa saikin ja hyvissään sen heti vaunuunsa takasin kantaa.
Loppumatkalla sattuu Salmela saamaan seuraansa erään teräkalujen terottajan. Hän on venäjää taitava mies ja muutenkin omaa hyvän puhelahjan. Salmela kertoo asiansa miehelle ja pyytää häneltä tarpeellisia neuvoja. Mies lupaa heti paikalla opastaa Salmelaa ja toimittaa sienet kaupaksi.
Pietarin asemalla vaihtaa Salmela osan rahoistaan rupliksi ja kopeekoiksi. Oppaan avulla pääsee hän jotakuinkin selville, missä suhteessa on Suomen raha Venäjän rahaan, jotta siten paremmin voisi hintoja arvostella. Sienilaatikko otetaan pakaasitoimistosta, tullimiesten sen ensiksi avattua ja tarkastettua. Opas hakee ajurin, molemmat nousevat sienilaatikon päälle ja siinä sitä ajetaan suureen, meluisaan ja muuten raskaan näköiseen kaupunkiin.
Salmelalla on mainio tilaisuus tuosta sienilaatikon harjalta katsella Pietarin suurta ja valtaavaa liikettä. Opas selittää ja huutaa minkä kieli kerkiää ja ääni jaksaa. Hiljaista puhetta siinä ei kuulla; melu ja rattaitten kolina on siksi voimakas. Salmelan koko ruumis näyttää suurelta kysymysmerkiltä, jota eivät oppaan parhaatkaan ponnistukset vastailemisessa ja tietojen antamisessa saa tyydytetyksi. Yhä komeampia ja aina korkeampia kivitaloja tulee vastaan, joten Salmelan kummastus ja ihmettely on sitä suurempi. Ja kun sivuutetaan Newski, ihan pelottava tunne nousee pitkin ruumista, nähdessä nuo suuret tykit, joiden mustat, ammottavat kidat laajaa ja pitkää katua vallitsevat. Nyt vasta alkaa Salmela käsittää, mikä suuri merkitys on oppaalla. Se on kuin luotsi joka pauhaavassa myrskyssä opastaa laivan ohi tuhansien karien. Olisi tuo opas nyt hänet jättänyt, silloin hukka olisi perinyt. Keskellä pauhaavaa, jyrisevää elämää joka kulkee katuja, niinkuin voimakas virta, siinä olisivat monet vaarat ja vastukset olleet vaanimassa. Mitä syvemmälle kaupunkiin painutaan sitä enemmän antautuukin Salmela oppaansa valtaan.
Jo saavutaan Pietarin keskiosaan. Suurien basaarien eteen pysäyttää ajuri hevosensa; sienilaatikko nostetaan kadulle ja kyyti maksetaan. Salmela huomaa heti, että nyt ollaan oikeassa paikassa. Tavattoman korkeat läjät kaikellaisia hedelmiä ja herkkuja täyttävät pitkän pitkät basaarit. Oppaansa avulla kantaa hän laatikon sisälle ja kaupan teko alkaa.
Venäläiset kauppiaat piirittävät sienilaatikon ja opas esiintyy
Salmelan puolesta myyjänä.
Salmela ei ymmärrä puheesta ainoatakaan sanaa; mutta hän helposti arvaa, että kaupan teko on kysymyksessä ja siksi itsekin siihen kiinni tarttuu.