Kiireesti toimitti hän Muhosen työn valmiiksi ja saikin siitä 12 mk.
Perjantai-iltana meni Jaakko mestarin puheille ja pyysi rahaa.
— Paljoko sinä tarvitset? — kysyi mestari.
— 30 mk. olisin ottanut.
— Mihin sinä nyt niin paljon?
Jaakko silitteli ovenpielustaa, katsoi lattiaan ja ujosti sanoi:
— Kenkäni ovat rikki ja tarvitsen uudet housut…
— Saat sinä ne 20 markallakin. Enempää en tällä kertaa voi antaa.
Vähän tyytymättömänä painalti Jaakko rahat kädessä ulos ovesta. Nopeasti viiletti hän kaupungille, ja äkkiä, kenenkään huomaamatta, työnnälti sisään kultasepän puotiin. Mielihyväkseen huomasi Jaakko, että pöydän takana oli tuntematon myöjä, joten häikäilemättä saattoi sille asiansa puhua.
— Olisin tarvinnut sellaisen… sileän… kiiltävän… ja… sormuksen — puheli Jaakko, katsellessaan myymälän runsasta sormusvarastoa.
Myöjä käsitti heti asian, sillä hän ei ollut ensikertaa sellaisten kanssa kaupoissa.