Myöjä kirjoitti nimen ja numerot paperille; suu kävi ivalliseen nauruun, mutta Jaakko sitä kuitenkaan ei huomaamaan ennättänyt.
* * * * *
Jo saapuvat huvimatkailijat laivarantaan. Laituri täyttyy ääriään myöten uteliaista ihmisistä, jotka huvikseen ovat lähtöä katselemaan kokoontuneet. Helposti tuosta suuresta joukosta huomaa, kuka mukaan matkalle lähtee. Hänellä on tavallisesti päällystakki käsivarrelle poimutettuna, on sateensuoja tahi kirjava päivänvarjo, ja useimmilla vielä kori tahi pieni käärö, joiden sisällön voi helposti muutamista tuntomerkeistä jotenkin paikallaan arvata. Sitäpaitsi osottaa koko puku ja "putsaus" sellaista juhlallista ja vain harvoin uudistuvaa "meininkiä".
Vapaana kaikesta kannettavasta saapuu Jaakko laivarantaan, omatekoinen keppi kädessä. Hän nousee lankkua myöten proomun laidalle, nähdäksensä paremmin Lyylin tulon. Sieltä se jo sipsutteleekin kevyessä, kesäisessä puvussa. Pari tuoksuavaa, vaaleanpunaista ruusua nuokkuu pyöreillä rinnoilla. Puhdas tärkätty vaate levittää miellyttävän hajun ympärilleen ja pieni, kiiltävä kenkä pistäytyy toisinaan sievästi näkyviin.
Jaakko laskeutuu laiturille, tervehtää Lyyliä ja antaa piletin.
— Ihmeen kaunis ilma — virkkoo Jaakko.
— Sano muuta! Huvikseen sitä nyt järvellä kulkee.
Lyyli nousee proomuun ja Jaakko seuraa jälkiä. Laiva viheltää pitkän, korviin käyvän huudon. Väkijoukossa syntyy kihinää ja kuhinaa, juurikuin muurahaispesässä, johon pahankurinen poika on seipään työntänyt. Kauempana ottavat rantaantulijat juoksun ja laiturilla seisojat heitä kiirehtimään viittailevat. Annetaan siinä vielä opastusta, ja varoitellaan matkalla järveen putoamasta. Joku saa viedä terveiset sille ja sille, toinen vielä muistuttaa missä paikoissa ennen muita käytävä olisi, ja jo edeltäpäin kertoo, mitä siitä muistamaan sattuu. Ja kun tätä tapahtuu kymmenissä eri ryhmissä ja tuttavapiireissä, syntyy siitä varsin sekava möly ja tavaton puheensorina.
Neptun viheltää kaksi pitkää soittoa. Mukana seuraava torvisoittokunta kajauttaa marssin, yllättäen siten väkeä yhä enemmän matkalle. Vaikutus onkin suuri. Moni, joka vielä äsken seisoi epätietoisena laiturilla, proomuun nousee ja piletin ostaa.
Mutta kun laiva on kolmannen kerran huutanut, ja lautakäytävät sisään vedetyt, silloin se elämä ja liike ylimmilleen nousee. Soittokunta soittaa "porilaisen" samaan humuun, joten laivarannassa syntyy tavallaan suurenpuoleinen sinfonia. Köydet hellitetään ja heitetään aluksiin, potkuri lyö muutaman voimakkaan lyönnin ja pakottaa laivan liikkeelle. Vähitellen ja varovasti se siitä laiturista ulommas soljuu; aluksia yhdistävä vahva köysi jännittyy kireäksi ja proomu lähtee laiturista…