— Katso, tuolta näet Mierolan sillan. Vaan on sinne silti vielä matkaa, tämä tekee suuren mutkan.
Jaakko oli vielä jotain sanoa, vaan Laura, heidän hyvä tuttavansa, tuli joukkoon ja kuiskasi Lyylille:
— Tuo herra, joka seisoo tuolla teepöydän luona alhaalla, sanoi tuntevansa sinut ja tahtoisi päästä puheillesi.
— Kuka herra… tunnetko sen?
— Esitteli itsensä, sanoen olevansa rakennusmestari Laurila
Tampereelta.
— Minä en kuolemaksenikaan muista.
— Tule siltä, sanoi olevan oikeata asiaa sinulle.
— Mennään vaan — myöntyi Lyyli ja viittasi Jaakon mukaansa.
— Pyydän anteeksi, kysyessäni ettekö ole Lyyli Lehtonen? — puhui outo, herrasmieheltä hajahtava henkilö ja tervehti kohteliaasti Lyyliä.
— Olen. Vaan ken olette te?