Mutta seuraavana päivänä kun kontrahteja "pikkujusseille" kasarmissa tehtiin, ei Timoa näkynyt, ei kuulunut. Eikä ole Timo sen perään torvensoittajaksi sotaväkeen halunnut.
KATRI
I.
Hyvää vauhtia liukuu Selkäsaaren vene Ristiniemen taloa kohden. Katri soutaa ylä- isä alatuhdolla, ja äiti pitää perää. Tuuli on myötäinen, joten veneen kulku on nopea ja kevyt.
— Isä, otetaanpa koivu keulaan ja annetaan tuulen viedä — sanoo iloisella äänellä Katri.
— Joudutaan sitä soutaenkin — vastaa isä.
— Mutta se olisi niin hauskaa, isä. Tuossa on Susisaari ja siellä on niin hyviä koivuja… Äiti, kääntäkää sinne!
— Käännetäänkö? — kysyy äiti.
— No käännähän nyt.
Susisaaresta ottaa Katri tuuhean koivun ja kiinnittää sen veneen keulaan. Hauskasti se nyt aalloilla luistaa. Katri nousee tuhdolle seisomaan, levittää hameensa purjeeksi ja ilomielin laulaa: