— Hameen tarvitseisi…
— Mitä hullua! Ei sitä kunniaa sentään kaikille anneta.
Lypsäjien kesken ovat puheet toisilla tolilla: Sen ne lypsävät Selkäsaaren lehmät, sen Korpelan Mansike, ja Kujanpään Omena lypsää kaikkein enimmän.
— Tuosta Piijusta se lehmä olisi tullut ja hyvä, mutta pääsi härkä pilaamaan — sanoo Eeva.
— No miten se sen?…
— Liian aikaseen pääsi ja ties miten lienee pidellyt.
Siihen se jolmoaa jo iso ruokakello katolta ja antaa kohteliaan kutsun illallispöytään.
Miehet asettelevat viikatteensa kuistin piitoille ja naiset kätkevät haravansa vissiin paikkaan, jotta sitte aamulla sen solkenaan löytäisivät.
Kun illallinen on syöty, sovittelevat vanhat yösijoilleen, herätäkseen sitten aamulla aikaseen työhön. Mutta nuoret, jotka huomisesta päivästä eivät suurta surua pidä, pukeutuvat pyhävaatteisiinsa ja lähtevät kyläkentälle tanssimaan. Tällaisena heinäaikana, jolloin nuoria on taloissa paljon koolla, ovat tanssit tavallista suuremmoisemmat ja hauskat.
Ensimäisenä on menossa Risto ja toisia mukaan yllyttää: