— Tule Katri hyppimään — sanoo hän.
— Ei isä päästä — vastaa Katri.
— Isäsi kävi jo tallinparveen nukkumaan ja äitisi kyllä päästää — kehottaa talon Hanna, Riston sisko.
— Minun täytyy käydä heidän mukanansa levolle — puolustelee Katri.
— Jo nyt joutavia! Lähde pois Katri.
Tulet minun luttiini ja makaat siellä kaikki yöt — sanoo Hanna.
— Niin juuri… tule pois!
Katri koetti vielä vastustella, vaan lopulta hän taipui toisten pyyntöön ja lähti ilman vanhempiensa lupaa kyläkentälle.
Oudolta se elämä Katrista tanssikentällä tuntuu. Ennen ei ole sellaiseen osaa ottanut, joten taitamattomana toisten menoa katselee. Vaan pian siitä Katrikin joukkoon hukkuu. Hanurin soittaja päättää polkkansa ja "iso-ilo" piirissä alkaa. Risto se ensimäiseksi Katriin tarttuu, pyörittelee ja kieputtaa piirissä, jotta on ihan kaataa.
Äkkinäistä se on vielä Katrille, vaan vähitellen siihen sentään tottuu ja jo lopulta se ihan mielen hurmaa. Säihkyen loistavat Katrin kirkkaat silmät, vallattomana hulmuilee auennut tukka ja kaunis vartalo keinuu notkeana ilmassa. Risto siinä Katrin kupeella useimmin tanssii, ja useasti se Katrikin Riston pariksensa ottaa: