Vasta puoliyön jälkeen malttavat nuoret tanssikentän jättää. Risto saattelee Katrin siskonsa lutille ja veitikka silmässä hyvän yön heittää.
Kauan, auringon nousuun asti valvoo vuoteellaan Risto. Katrin koko olento, tuo notkea vartalo, kirkkaat, lapselliset silmät ja se herttainen hymyily, joka hänen kasvoiltaan kaikille loisti ja hellän sydämen kieltä puhui, ne ne Riston tunteet puoleensa kahlehtivat ja unen silmistä kauaksi karkoittivat.
Katri se vielä hempeän lapsen unen nukkui. Eivät tulleet oudot tunteet unen rauhaa häiritsemään. Ainoana ajatuksena oli isä ja äiti. Niitä hän nytkin muisti… tunsi, että oli jotain luvatonta tehnyt, josta ei vanhemmilleen sanoa saattanut…
Varhain aamulla herättelee talon suuri-ääninen ruokakello väet makuultaan. Kahvit hörpätään kuiviin suihin ja sitte joukolla heinäniitylle lähdetään. Miehet sijoittuvat saroille, kaksi kuhunkin ja niitto alkaa.
Puhtaasti siinä heinä kahdentoista viikatteen edestä kaatuu. Vinhasti viikate ilmassa heiluu ja kahisten katkeaa korsi. Pystyyn se heinä seisoo, terävän terän puhaltaessa läpi, ja roimasti keinuvat miesten leveät hartiat kilvan niitettäessä.
Ensimäiset sarat ovat pian niitetty. Valitaan toiset ja samaan menoon nekin kaadetaan. Myöhemmällä naisväetkin sinne saapuvat. Parittain hekin saroille asettuvat ja pyörtänöiltä heinät leveälle karhelle haravoivat.
Iltapäivällä, kun tuuli alkaa pilviä taivaalle nostattamaan, rupeavat isäntä ja Risto haasioita ja häkkäräseipäitä saroille pystyttämään. Naiset nostelevat heiniä riuvuille, täyttävät häkkärät ja siinä sivussa suurta suuta pitävät.
Sateisen sään pakottamina, kokoontuivat nuoret illalla Ristiniemen avaraan navetanvinttiin tanssimaan. Rehut ovat talven mitassa loppuneet, joten vintti on tyhjä ja sentähden varsin mainio hyppypaikka.
Vakituisista "pelimanneista" on kylässä puute ja kun ei ainoatakaan senlaista joukkoon kuulu, käyvät naiset piiriksi ja laulavat:
"Tytöt tässä nyt häitä pitää
kuka sulhanen olla saa j.n.e."