Nurinaa ja napinaa kuuluu joukosta.
— Olisi pysynyt maitosuu äidin sylissä ja vetistellyt siellä — sanoo Tiina.
— Piti sen jo tullessa tietää — tuumii Jaakko.
— Munaansa se kanakin kaakottaa — ilveilee Eeva. Makuulle siitä nuoret vähitellen lähtivät. Mikä meni luttiin, mikä tallinparveen ja mikä taas naapuriin yöjalalle lähti.
Risto, suojelevan enkelin tavoin saatteli Katrin lutille. Ja kun ei
Hanna vielä ollut palannut, jättäytyi Risto puhelemaan:
— Olisin sen konnan tavannut niin löylyn olisi saanut… Etkö sinä sitä tuntenut?
Katri ei vastaa, tuijottaa vain hämärään yöhön.
— Kuules Katri, jos ne huomenna ottavat sinut hampaisiinsa, niin sano minulle, kyllä sitte annan kaksin verroin takasin.
— Mitä, sinä minua puolustelet!
— Ketä ellen sinua… Katri…