Yhdelle oli Katri kuitenkin salaisen tuskansa sanonut, yhdelle vaivansa vaikerrellut… Mutta se ei häntä kuullut… ei tahtonut auttaa… vaikka se hyvin olisi sen auttaa voinut… Se oli Risto…
Kirjeen lähetti Katri, kaksikin, vaan kun ei vastausta saanut, itse puheille kulki. Turhaan meni sekin… Kylmästi, tylysti kohteli Risto; selkänsä käänsi eikä ainoatakaan lohdun sanaa sanonut…
Hyljätty, petetty oli Katri ja oman onnensa varaan jätetty. Onnettomimpana maailmassa, palasi hän kotiinsa eikä sieltä senjälkeen ihmisten ilmoille liikkunut…
Itkien ja katuen vietti Katri kaikki yksinäiset hetket kotonaan. Milloin öilläkin heräsi, aina silloin hän tilansa tunsi. Unettomia ne yöt enimmäkseen olivatkin, raskaitten vaivojen ja suurien kärsimysten kolkkoja hetkiä… Hukkaan oli mennyt kaunis nuoruus… paloksi riemuisa rinta poltettu… Sammunut oli ihana toivo kuin illan tasainen tuuli… lakastumaan pääsi kaunis kukka kevään toivehikkaampana ja puhtaampana hetkenä…
Huhtikuun yö on vielä pimeä. Uni ei ole ummistanut Katrin silmää, vaikka jo kauan on vuoteellaan levännyt. Tuskat ovat suuret; ne painavat kuin raskas vuori, jonka alle Katri on nääntyä, musertua. Mutta niinkuin taikavoimien avulla, nousee hän vuoteeltaan, käärii paksun vällyn verhokseen ja avojaloin hiipii ulos tuvasta. Yli pihan kulkee Katri, astuu likaista polkua navettaan ja sulkee oven peräänsä kiinni.
Lehmät heräävät unestaan, nostavat päätänsä, ja Omena nousee ylös ja ammahtaa ystävällisesti. Katri silittää sen selkää, taputtelee kaulaa ja puhelee muutamia itkunsekaisia sanoja. Ja niinkuin se ymmärtäisi Katrin valituksen, käsittäisi hoitajansa murheen, nuolasee se leveällä, tahmaisella kielellään Katria poskeen ja ammahtaa pitkään ja surunvoittoisesti.
Katri purskahtaa itkuun, pyrkii heinäsuojan ovelle mutta kompastuu ja kynnykseen lankeaa…
* * * * *
Tuvassa ovat katseet kiinnittyneet sänkyyn, missä Katri heikkona sairaana hourii:
— Risto… Ristoo… auta minua… nosta tuo kivi minun päältäni… Risto, kuuletko… Ristoo… Ei se kuule… oi Risto kuinka olet paha… Risto… Risto sinä petit… Oiih… auta… auu… ta…